KERJ-II, ERJ-II, KRJ-II, SLA-I, YLA2

Joikuriina

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Rekisterinumero VH16-018-0579
Väri, säkäkorkeus Rautias, 156cm Omistaja Werry (VRL-12945)
Syntymäaika, ikä 28.04.2015, 9v Kasvattaja Villahaka
Painotus Yleispainotus Koulutustaso He A, re. 120cm, CIC1

Historia: Varmaan jokainen on joskus kuullut siitä surullisen kuuluisasta vahinkolapsi -kastista, joihin yllättävän suuri osa niin eläin- kun ihmislapsistakin tuppaa kuulumaan. Ne on niitä, joita ei kukaan etukäteen suunnitellut ja joiden syntymää sitten odotetaan pelko persiissä ja kauhun sekaisin tuntein - joskus jopa toivoen, ettei kyseinen vahinko koskaan pääsisi maailmaan asti. Surullista, mutta valitettavan totta. Myös Joikuriina kuuluu tuohon porukkaan - tamman isä päätti tehdä tuttavuutta naapuritilan juoksijana epäonnistuneen tamman kanssa ja yksitoista kuukautta myöhemmin saatiin nähdä yhden yön romanssin lopputulema. Jos isäukko on säheltäjä ja äitimuori hapannaama, on lopputulos arvattavissa. Se hemmetin vahinkolapsi päätti periä pahimmat mahdolliset piirteet molemmilta ja niinpä maailmassa on nyt yksi säheltävä Miss Sitruuna, hapannaama, jolle mikään ei ole hyvä ja joka tuntuu omaavan vähintään ADHD:n. Se on hiton raivostuttava tapaus, etenkin hoitaessa, mutta silti sen kanssa onnistutaan aina tulemaan joten kuten toimeen. Joikuriina Hortensiaan ostettiin Harmittomasta luonteesta huolimatta.

Karsinaan kurkatessa ei sinne tee mieli mennä. Pimeimmässä nurkassa kyhnöttää rautias tamma, korvat tiukasti niskaa vasten ja silloin tällöin seassa saattaa vilahtaa myös neitokaisen kellertävät hampaat. Vaikka näky kuinka on pelottava ja hevonen muistuttaa enemmän tappajamonsteria, ei tamma onnistu tekemään pahaa kellekkään - sen kun pelottelee siinä toivossa, että saisi olla ihan omassa rauhassa. Hoitajan tarvitsee vain rohkaista mielensä ja kävellä muina miehinä karsinaan, ottaa riimuista kiinni ja taluttaa tamma mieleiseensä paikkaan, ei sen kummempaa. Lähes poikkeuksetta tämä Miss Sitruuna vain mulkoilee tätä rohkelikkoa äkäisesti, mutta silloin tällöin se saattaa yrittää tehdä päällään väistöliikkeen - tällöin pelkkä napakka komentaminen riittää kertomaan tammalle, että se on kohdannut vertaisensa. Ongelmat kuitenkin alkaa, kun tamma laitetaan kiinni (tämä on pakollinen osa, sillä muuten sähellys muuttuu sietämättömäksi) ja aletaan sukimaan sen karvapeitettä. Jumaliuta se säheltää kuin mikäkin! Kääntyilee, hääräilee, huitoo ja heiluu, eikä mikään maailman taika tai komennus tunnu pysäyttävän sen hullun lailla viuhtovaa ruhoa. Pääosin sähellys on kuitenkin ihan harmitonta, joskin hoitajalle raivostuttavaa, mutta silloin tällöin myös kaksijalkaisen varpaat tuppaavat olemaan alimmaisena. Sähellystä lukuunottamatta kaikki hoitotoimenpiteet kuitenkin sujuu pääosin ilman sen kummempia ongelmia - ja happamalla naamalla, totta kai.

Koska Joikuriina oli suunnittelematon varsa, vahinko, ei sen ratsukoulutukseen jaksettu panostaa millään tavalla. Tamman selässä kävi kertaalleen ihminen, muuten se vain seisoi toimeettomana, toimittaen juuri ja juuri pihakoristeen tai ruohonleikkurin virkaa. Meille tullessaan tamma oli täysin vailla ratsukoulutusta ja sen kanssa me sitten takuttiinkin pitkän aikaa. Aikuisikään päässyttä sähläriä oli hankala kouluttaa, sillä eihän sen päähän tuntunut mikään uppoavan, mutta lähemmäs vuoden jälkeen urakka oli viimein ohi. Lopputuloksena oli alkuun vain perusjutut osaava tättähäärä, mutta nopeasti sen kanssa kuitenkin loppujen lopuksi edettiin, vaikkei se siltä alkuun tuntunut. Yhä edelleen Joikuriina tuppaa säheltämään omiaan ja sen kanssa saa koko ajan käydä taistoa siitä, keksitytäänkö nyt siihen hiton työntekoon vai johonkin muuhun, mutta siitä huolimatta tamma on osoittanut olevansa ihan kelpo ratsu lajiin kuin lajiin - nopeasti syntyikin päätös, että Joikuriina on kenttäratsu ja sillä sipuli.

Kouluratsuna Joikuriinan kehitys on näkynyt parhaiten. Nolla -tasolta aloittanut tamma, joka ei edes tiennyt mikä on ratsastaja, on kehittynyt päivä päivältä ja nykyään se on Helppo A -tasoinen. Tamma kuitenkin vaatii selkäänsä osaavan ratsastajan, joka osaa ohjeistaa ja käskeä tarpeeksi napakasti, sillä silloin tällöin tammalla tuntuu olevan melkoisia blackout -tilanteita, jolloin kaikki opittu unohtuu. Tilanteesta kuitenkin selvitään sillä, että ratsastaja ottaa heti ohjat omiin käsiinsä ja kertoo selkeästi, mitä haluaa tamman tekevän. Jos selässä on kokematon ratsastaja tai muuten vaan matkusteluun taipuvainen kaksijalkainen, ottaa Joikuriina helposti itselleen vapaata lintsaamalla tai tekemällä asioita mahdollisimman pienillä tehoilla (hevosihmisten keskuudessa tätä piirrettä sanotaan puolitehoiseksi työskentelyksi), jolloin tamman retale jaksaa tuskin edes jalkojaan enää nostella.

Esteillä Joikuriinan selässä on paras olla asiansa osaava kuski, joka osaa tarvittaessa rohkaista tammaa. Joikuriina on pääosin rohkea ja rehellinen hyppääjä, mutta täysin uudet esteet, joita se ei ikinä ennen ole nähnyt, on lähes poikkeuksetta jännittäviä juttuja, joita neito jää helposti kyttäämään. Tällöin pieni rohkaisu kuitenkin riittää tammaa voittamaan pelkonsa, jolloin se loikkaa taas rohkeana itsenään yli. Oikean ratsastajan kanssa Joikuriina harvoin kieltää, rynnii esteiden ohi tai edes tiputtaa, mutta niiden vääränlaisten selässä keikkujien kanssa näistä jokainen tuntuu onnistuvan helpommin kuin sen esteen ylittäminen. Tamma tuntuu olevan hemmetin hyvä hyppääjä (liekö suvulta peritty ominaisuus) sillä rataesteillä sen kapasiteetti yltää 110cm -korkeuksiin ja maastoesteillä se ylittää leikiten metrin esteet.

Kilpailupaikalla Joikuriina on samanlainen sähläri kuin kotona, eikä se hiton hapan naamakaan jäänyt kotiin. Tamma irvistelee jokaiselle ohi kulkevalle, rotuun, sukupuoleen tai lajiin katsomatta ja hoitajan tuleekin katsoa tarkkaan tamman tekemisiä. Silmän välttäessä Joikuriina voi nimittäin iskeä hammasrivistönsä ohi kulkevan lajitoverin persiiseen tai vauhdittaa tammaa ihailemaan tulleen kaksijalkaisen vauhtia kavioillaan huitaisemalla. Verryttelyssä ja radalla tamma tuntuu antavan kaikkensa.

 
i. Ruska-Tähti evm

160cm, rt

ii. Tähtitaivas evm

165cm, rtkm

iii. Tähdenlento evm 169cm, km iiii. Kotilento evm
iiie. Tähden Tiina evm
iie. Taivas-Tango evm 155cm, rt iiei. Taivahalla evm
iiee. Tangokuningatar evm
ie. Ilo-Taika evm

159cm, rt

iei. Pieni Taika evm 160cm, rt ieii. Pieni P evm
ieie. Taiga-T evm
iee. Ihme Ilo evm 149cm, rt ieei. Ihme-Aatto evm
ieee. Ilosia evm
e. Raikuliina

155cm, rn

ei. Sateen Sähinä evm

150cm, trn

eii. Rähinä Sähinä evm 153cm, trn eiii. Härnijä evm
eiie. Kauno Sävel evm
eie. Sateen Jälkeen evm 152cm, rn eiei. Jälkikätee evm
eiee. Sateen Edeltä evm
ee. Rinella evm

155cm, rn

eei. Otto-Poika evm 160cm, m eeii. Ottomar evm
eeie. Diivamari evm
eee. Rinsella evm 151cm, rn eeei. Latvilas evm
eeee. Riinatar evm

Isän puoli


iiiii. Lento Kotiin evm
iiiie. Virerilla evm
iiiei. Tähtien Sotilas evm
iiiee. Tina evm
iieii. Hermohattu evm
iieie. Hallatar evm
iieei. Tahdin Tuntija evm
iieee. Paha Kuningatar evm
ieiii. Peikko Pena evm
ieiie. Pieni-Tytärtä evm
ieiei. Teellä evm
ieiee. Taijan Taiga evm
ieeii. Aattovirsu evm
ieeie. Ihmetys evm
ieeei. Pellepenni evm
ieeee. Sirkus-Tessi evm

Emän puoli


eiiii. Hämiljä evm
eiiie. Emmotia evm
eiiei. Sävelletty evm
eiiee. Taru Kaunotar evm
eieii. Kättäjä evm
eieie. Jälkivire evm
eieei. Sadetanssija evm
eieee. Edelstäjä evm
eeiii. Ottomartti evm
eeiie. Mariaja evm
eeiei. Roivotti evm
eeiee. Diivamaria evm
eeeii. Latvisotilas evm
eeeie. Loivori evm
eeeei. Rietsikka evm
eeeee. Riinahko evm

Suvusta

i. Ruska Tähti on 160 senttimetriä korkea rautias suomenhevonen, jolla on nykypäivänä taipumus päästä hevosihmisten suosioon pelkällä katseella. Orina Ruska-Tähti oli melkoinen tättähäärä ja usein sen kanssa joutuikin melkoisiin vaara- ja ongelmatilanteisiin kyseisen piirteen vuoksi. Hyvä esimerkki on, kun se päätti omin luvin lähteä vierailemaan naapurin tallilla ja yksitoista kuukautta myöhemmin sen jälkeläislistaan päästiin lisäämään yksi tammavarsa. Pian tämän vahinkovarsan syntymän jälkeen Ruska-Tähti päätettiin ruunata, jottei sama tapahtuisi uudelleen (ja tavoitteena oli myös tällä tavoi tasata orin luonnetta) ja tätä nykyä se rauhallinen ja omaa melkoiset herrasmiehen elkeet. Ruunauksen jälkeen keskittyminen siirtyi orin käytösongelmien korjaamisesta kilpailuihin ja Ruska-Tähti haalii menestystä kenttäratsastuksessa CIC1- luokissa. Joikuriina jäi ruunan ainoaksi varsaksi.

ii. Tähtitaivas oli komea rautiaankimo ilmestys, joka herätti huomiota missä ikinä liikkuikin. Suuri kokoinen ori oli haluttu jalostushevonen, eikä sen kilpailutuloksetkaan jättäneet ketään kylmäksi. Tähtitaivas kilpaili alkuun vain esteratsuna 110cm -tasolla, mutta näytti pian potentiaalinsa myös koulupuolella. Muutamien epäonnistumisien jälkeen orin kouluratsun ura sai tuulta siipiensä alle ja loppujen lopuksi herra kilpaili Helppo A -tasolla niittäen menestystä kuin viljaa. Tähtitaivaan omistaja oli kuitenkin suuruuden hullu, eikä mikään riittänyt, joten pian kuvioihin astui myös kenttäkilpailut, joissa herran potentiaali kuitenkin riitti vain tutustumisluokkiin. Luonteeltaan ori oli rehellinen ja herrasmiesmäinen tapaus, joka yritti aina parhaansa.

ie. Ilo-Taika syntyi keskisuomalaisella ravitallilla, jossa tammasta pokattiin menestyvää juoksijaa - olihan se kahden hemmetin hyvän juoksijan jälkeläinen. Pitkään tamman kanssa jaksettiin yrittää, mutta kun sillä ei vielä nelivuotiaanakaan ollut yhtään hyväksyttyä lähtöä takana, päätti omistaja luovuttaa. Ilo-Taika päätyi myyntiin toivottamaksi leimattuna hevosena ja pian se päätyi Kotkaan. Uusi omistaja ei raveista ollut kiinnostunut, joten tamma pääsi ratsukoulutukseen ja pian siitä kuoriutui osaava ja rehti harrastehevonen. Muutamaan otteeseen Ilo-Taika pääsi näyttäytymään myös koulukilpailuissa Helppo C -luokissa, sekä esteradoilla pääosin 50cm -luokissa. Omistaja halusi tammasta myös yhden jälkeläisen maailmaan, joten Ilo-Taika astutettiin ja iloksi sen todettiin olevan kantavana suomenhevosori Tähtitaivaalle. Orivarsa nimettiin Ruska-Tähdeksi ja kyseinen herra jäi tamman ainoaksi varsaksi.

e. Raikuliina oli luonteeltaan melkoinen hapannaama, jolle mikään ei ikinä kelvannut. Tamma syntyi keskisuomalaiselle ravitallille, jossa tammasta pokattiin kovasti juoksijaa - olihan tamman emä ja sen suku täynnä kovan luokan juoksijoita. Vaikka Raikuliinaa kuinka treenattiin, ei tamma näyttänyt pienintäkään mielenkiintoa kyseistä lajia kohtaan ja kun se ei nelivuotiaanakaan ollut juossut yhtään hyväksyttyä lähtöä, luovutti kasvattaja sen suhteen totaalisesti. Raikuliina päätyi myyntiin, mutta otettiin kuitenkin pian pois myynnistä, kun omistaja tajusi tamman olevan kantavana. Raikuliina sai kaikessa rauhassa synnyttää vahinkolapsensa ja vieroituksen jälkeen se laitettiin jälleen myyntiin - uusi koti löytyi Lapista. Tamma kävi läpi ratsukoulutuksen ja päätyi harrastehevoseksi uudelle omistajalleen, startaten silloin tällöin Helppo C -tason koulukilpailuissa ja 50cm -luokissa esteillä. Jälkeläisiä tammalle kertyi kaksi kappaletta, joista ei yllättäen kummastakaan tullut juoksijoita.

ei. Sateen Sähinä oli korkeudeltaan pieni kokoinen, mutta sitäkin massiivisempi suomalaisherra, joka syntyi vahinkovarsana. Alkuun oria suunniteltiin raviradoille, olihan sen vanhemmat hyvällä menestyksellä kilpailevia suomenhevosia, mutta Sateen Sähinän synnyttyä valkeni karu totuus myös kasvattajalle. Molemmat vanhemmat olivat melko raskasrakenteisia, joten jälkeläinen muistutti enemmän Hulkia kuin suomenhevosta - kyllähän se kärryjä vetää jaksaa, mutta nopeutta ei löytynyt tarpeeksi. Sateen Rähinä varttui kuitenkin kasvattajallaan ja koska omistajalla ei ollut uskoa tai käyttöä herran suhteen, ei sen kouluttamiseenkaan viitsitty tuhlata aikaa enempää kuin oli aivan pakko. Viisi vuotiaana Sateen Sähinä sai lähteä ja se päätyikin Lapissa asuvalle vanhemmalle pariskunnalle. Lempeä, mutta vain muutamaan kertaan kärryjen edessä seissyt ori pääsi pian uuden isäntänsä kanssa harjoittelemaan työhevosen arkea, joka tuntui sopivan massiiviselle herralle kuin nenä päähän. Sateen Sähinä astui kolme tammaa elämänsä aikana.

ee. Rinella oli juoksija isolla J:llä. Tamman rakenne oli ihanteellinen raveihin, nopeutta löytyi ja olipa tammalla myös melkoinen kilpailuvietti. Ja siksi lajitovereilla oli taipumus jäädä nielemään hiekkaa Rinellan rynniessä joukkion ensimmäisenä. Perusluonteeltaan tamma oli kiltti tapaus, mutta silloin tällöin sen hoitajat saivat huomata, jos sillä huono päivä oli - tällöin kaviot viuhusi ja hampaat vilkkui. Rinella siirtyi täyspäiväiseksi eläkeläiseksi jo 10 -vuotiaana, jolloin se myös astutettiin ensimmäisen kerran. Jälkikasvua Rinellalle kertyi kolmen jälkeläisen verran - kaksi jatkoi emänsä jalan jälkiä juoksijana ja yhdestä tuli loppu viimein ratsu.

© Minja.E VRL-14226, ex-omistaja

Jälkeläiset

Joikuriina ei ole enää siitoskäytössä.

KERJ-kilpailut (45 sijoitusta, joista 10 voittoja)

ERJ-kilpailut (40 sijoitusta, joista 7 voittoja | 1 ERJCUP)

  • 20.03.2016 - Kutsu - CIC1 – 5/40
  • 11.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 2/30
  • 27.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/30
  • 03.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/18
  • 02.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 03.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/30
  • 05.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/30
  • 07.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 10.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 12.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/30
  • 16.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 5/30
  • 17.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/30
  • 18.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 19.04.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/30
  • 09.05.2016 - Kutsu - Helppo – 1/28
  • 09.05.2016 - Kutsu - Helppo – 4/28
  • 05.05.2016 - Kutsu - CIC1 – 2/30
  • 13.05.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 20.05.2016 - Kutsu - Helppo – 4/21
  • 26.05.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/30
  • 13.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/40
  • 20.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 2/40
  • 05.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/38
  • 01.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/26
  • 03.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/26
  • 21.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/40
  • 23.06.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/40
  • 11.07.2016 - Kutsu - Helppo - 2/40
  • 17.06.2016 - Kutsu - Helppo – 5/40
  • 09.07.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/30
  • 25.08.2016 - Kutsu - Helppo – 2/30
  • 25.06.2016 - Kutsu - Helppo – 4/38
  • 21.07.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/30
  • 28.07.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 30.07.2016 - Kutsu - CIC1 – 2/30
  • 22.07.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/40
  • 06.08.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/40
  • 13.08.2016 - Kutsu - CIC1 – 1/25
  • 15.08.2016 - Kutsu - CIC1 – 5/30
  • 17.08.2016 - Kutsu - CIC1 – 2/30
  • 18.08.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 16.09.2016 - Kutsu - CIC1 – 5/30
  • 18.09.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 16.09.2016 - Kutsu - CIC1 – 5/30
  • 18.09.2016 - Kutsu - CIC1 – 3/30
  • 24.08.2016 - Kutsu - CIC1 – 5/33
  • 04.05.2016 - Kutsu - 110cm – 4/30
  • 07.05.2016 - Kutsu - 110cm – 1/30
  • 09.05.2016 - Kutsu - 110cm – 2/30
  • 11.05.2016 - Kutsu - 110cm – 5/30
  • 12.05.2016 - Kutsu - 110cm – 4/30
  • 20.05.2016 - Kutsu - 110cm – 3/30
  • 12.05.2016 - Kutsu - 110cm – 2/40
  • 03.06.2016 - Kutsu - 120cm – 2/30
  • 07.06.2016 - Kutsu - 120cm – 1/30
  • 18.05.2016 - Kutsu - 120cm – 4/25
  • 28.06.2016 - Kutsu - 120cm – 1/32
  • 30.06.2016 - Kutsu - 120cm – 7/220 - ERJ CUP
  • 06.07.2016 - Kutsu - 110cm – 4/40
  • 13.07.2016 - Kutsu - 110cm – 5/40
  • 04.07.2016 - Kutsu - 120cm – 3/30
  • 26.07.2016 - Kutsu - 110cm – 5/40
  • 30.07.2016 - Kutsu - 110cm – 5/40
  • 07.08.2016 - Kutsu - 120cm – 4/30
  • 11.08.2016 - Kutsu - 120cm – 1/30
  • 12.08.2016 - Kutsu - 120cm – 3/30
  • 14.08.2016 - Kutsu - 120cm – 4/30
  • 11.07.2016 - Kutsu - 120cm – 4/40
  • 14.07.2016 - Kutsu - 120cm – 6/40
  • 22.07.2016 - Kutsu - 120cm – 5/40
  • 24.07.2016 - Kutsu - 110cm – 4/30
  • 27.07.2016 - Kutsu - 110cm – 5/30
  • 17.08.2016 - Kutsu - 120cm – 1/30
  • 02.08.2016 - Kutsu - 110cm – 6/40
  • 08.08.2016 - Kutsu - 110cm – 1/40
  • 22.09.2016 - Kutsu - 110cm – 1/40
  • 28.09.2016 - Kutsu - 110cm – 3/40
  • 14.08.2016 - Kutsu - 110cm – 5/30
  • 15.08.2016 - Kutsu - 120cm – 4/31
  • 16.08.2016 - Kutsu - 120cm – 2/31
  • 02.09.2016 - Kutsu - 110cm – 3/34
  • 03.09.2016 - Kutsu - 110cm – 1/34
  • 03.09.2016 - Kutsu - 110cm – 3/34
  • 12.09.2016 - Kutsu - 110cm – 2/40
  • 25.09.2016 - Kutsu - 110cm – 6/40
  • 27.09.2016 - Kutsu - 110cm – 3/40
  • 28.09.2016 - Hortensia - 110cm – 2/40

KRJ-kilpailut (41 sijoitusta, joista 8 voittoja)

Näyttelyt & VSR-Cupit

  • 11.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/100
  • 13.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 6/100
  • 16.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 8/100
  • 22.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/100
  • 25.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/100
  • 08.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/40
  • 11.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/40
  • 13.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/40
  • 20.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/30
  • 03.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/40
  • 04.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 06.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 1/40
  • 07.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/40
  • 09.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 25.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/30
  • 29.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/30
  • 17.05.2016 - Kutsu - Helppo B – 6/40
  • 01.07.2016 - Kutsu - Helppo B – 1/40
  • 03.07.2016 - Kutsu - Helppo B – 5/40
  • 04.07.2016 - Kutsu - Helppo B – 6/40
  • 01.07.2016 - Kutsu - Helppo B – 2/30
  • 12.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/40
  • 15.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 6/40
  • 18.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 11.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/30
  • 12.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/30
  • 15.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/30
  • 16.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 1/30
  • 17.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 1/30
  • 18.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/30
  • 20.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/30
  • 11.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 4/30
  • 13.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/30
  • 13.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/30
  • 14.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 1/30
  • 16.07.2016 - Kutsu - Helppo A –3/30
  • 17.07.2016 - Kutsu - Helppo A –1/30
  • 19.07.2016 - Kutsu - Helppo A 5/30
  • 21.09.2016 - Kutsu - Helppo A – 4/40
  • 27.09.2016 - Kutsu - Helppo A – 1/40
  • 28.09.2016 - Kutsu - Helppo A – 1/40
  • 16.04.2016 - Kutsu - Suomenhevostammat - tuom. Vibaja
  • 30.07.2016 - Kutsu - CIC1 – 4/68 - VSR CUP
  • 31.08.2016 - Kutsu - CIC1 - 3/65 - VSRCUP

 

Valmennus 20.09.2016, kirjoittaja omistaja

Joikuriina pääsi tänään minun kanssa Keski-Suomeen yksityisvalmennukseen. Olin ottanut yhteyttä Johanna Yläseen, joka oli siis yksi hyvä tuttavani, ja kysynyt, että ehtisikö hän pitää minulle ja Joikuriinalle estevalmennuksen. Hyvänä tuurina hänellä oli aikaa, joten lähdimmekin heti seuraavana päivänä (tänään) liikkeelle Hortensiasta. Tamman lastaamisessa oli jostain syystä tänään ongelmia, koska sitä ei oikein huvittanut lähteä minnekään. Hetken jälkeen pääsimme onneksi lähtemään.
Paikan päällä meitä odottikin itse Johanna. Hoidin ja varustin Joikuriinan sillä välin, kun valmentaja rakensi meille muutaman esteen kentälle. Saatuani tamman ja itseni ratsastusvalmiiksi, lähdimme kentälle ja aloitimme saman tien itsenäisten alkulämmittelyiden teon. Sain tamman aika äkkiä kuulolle, ja pääsimmekin aika nopeasti esteiden pariin. Johanna katsoi meidän hyppelyä, eikä hänen tarvinnut edes paljon meille valittaa esimerkiksi huonoista teistä tai muusta. Meillä Joikuriinan kanssa meni treeni harvinaisen hyvin, vaikka välillä tuli niitä kirahvihyppyjä, mutta ei niitäkään kovin paljon näkynyt. Kerta kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen meidän valmennukseen!

Päiväkirjamerkintä 17.09.2016, kirjoittaja omistaja

Hahaa! Olemme päässeet ilmoittamaan Joikuriinan kaiken kaikkiaan kolmeen laatuarvosteluun! Siis ihan mahtavaa! Kokemusta elämästä tammalta löytyy sen verran, jotta päätimme vain sokkona hevosen sinne ilmoittaa. Nyt siis Joikuriina on ilmoitettu este-, kenttä- ja kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluihin, ja ensi kuussa, siis lokakuussa, olisi tiedossa yleislaatuarvostelu ja aikuisten suomenhevosten laatuarvostelu. Mielestäni on aivan huikeaa, että olemme päässeet tänne asti - vieläpä nuo ensi kuussa olevat laatikset ovat aika vaativia arvostelun sekä pisteytyksen kannalta… Nyt vain toivotaan kovasti sitä, että saataisiin kaikista laatuarvosteluista vähintään kakkospalkinnot. Ei toki kolmospalkintokaan olisi pettymys, mutta tällaisena saavutushamstraajana vähintään kakkospalkinto olisi huikeaa! Täytyypi käydä joku päivä kaupassa ostamassa herkkuja Joikuriinalle ja viiniä kaappiin, jos saadaan hyvät palkinnot!

Päiväkirjamerkintä 16.09.2016, kirjoittaja hoitaja (Werry/omistaja)

Joikuriinan kanssa oli tänään kiva puuhailla kentällä! Tamman omistaja oli käynyt hoitamassa alkuverryttelyt maastossa, ja nyt oli minun vuoroni hoitaa liikutus loppuun. Päätin tänään treenailla pienien esteiden parissa, korkeintaan siis ehkä vain 80senttisten. Olin rakentanut kentälle kolme yksittäistä estettä, joista kaksi oli pystyesteitä ja kolmas sitten okseri. Alkukorkeus ei ollut mikään huikea, mutta kuka nyt aloittaisi superkorkeista alkuunsakaan? Heti alkuun ratsastaessa minun piti saada Joikuriina kunnolla kuulolle, nimittäin jostain syystä se ei vain oikein meinannut toimia oikein- Hetken päästä esteiden hyppääminen kuitenkin hieman helpottui, kun tamma muuttui takaisin omanlaiseksi. Pienet esteet eivät olleet mikään ongelma meille, eikä se korotuskaan oikein tuntunut missään. Loppujen lopuksi korkeutta oli sen 80senttiä, mutta sekään ei minkään huiman korkea meille. Todettuani, että nyt tamma oli saanut tarpeeksi liikuntaa, siirryin loppuverryttelyjen pariin.

Päiväkirjamerkintä 16.09.2016, kirjoittaja omistaja

Aloitin tänään hevosten liikutuksen Joikuriinasta. Suunnitelmissa oli lähteä ihan vain maastoilemaan, jonka jälkeen tamman personal hoitaja pääsisi hoitamaan liikutuksen loppuun. Ensimmäisenä täytyi kuitenkin hoitaa ja varustaa hevonen, ennen kuin pääsin tekemään yhtään mitään. Onneksi siinä ei kovin kauan mennyt kun Joikuriina oli harvinaisen astetta paremmalla tuulella tänään. Kun sain hoidettua hepan maastokuntoon, talutin sen pihalle, jossa kapusin myös selkään. Lähdimme kevyesti käynnin saattelemana kohti lyhyttä maastoreittiä - molemmat aika väsyneinä. Luonto ja kaunis ilma sai minut kyllä hereille, samoin myös tämän tamman. Reitin puolessa välissä se jopa ehti välillä sählätä omiaan, niin ravissa kuin käynnissä. Harmillisesti tämän reitin loppupuolella ei ollut mitään mainiota laukkasuoraa, mutta pääsimme kuitenkin suhteellisen rauhallisesti vähän matkaa laukkaamaan, kunnes kuitenkin ennätimme takaisin tallinpihaan. Hoitaja olikin jo vastassa, joten luovutin Joikuriinan hänen hoiviinsa.

Valmennus 15.08.2016, kirjoittaja omistaja

Olimme jälleen lähdössä Joikuriinan kanssa matkaan, sillä olin ilmoittanut meidän kouluvalmennukseen, joka siis oli ihan yksityinen valmennus. Tällä kertaa se järjestettiin Pohjois-Pohjanmaalla, jonne lähdimmekin oikein innolla matkaamaan. Olimme paikan päällä kutakuinkin aamupäivän aikoihin, eli juuri aikataulussa. Valmentajajana toimi tänään Harri Järvinen, jonka valmennuksessa en harmillisesti koskaan ole ollut. Nyt kuitenkin oli aika päästä näyttämään minun ja Joikuriinan taitoja hänelle.
Aloitimme hommat ihan alkulämmittelyiden parissa, jonka jälkeen aloitimme lisätyn ravin ja käynnin treenaamisen. Pidin Joikuriinan kiireisenä, enkä antanut sille mahdollisuutta pelleillä, joka myös näkyi positiivisesti suorituksessa. Lisätty käynti ei ollut Joikuriinalle mikään vahvin juttu, mutta mielestäni suoriuduimme siitä kunnialla läpi. Olimme tosiaan käyttäneet koko kouluvalmennuksen lisätyn ravin ja käynnin treenaamiseen, kun niiden harjoittelu oli jäänyt vähän vähälle. Itse valmentajakin oli sanonut valmennuksen jälkeen, että olimme hienosti suoriutuneet tehtävästä, mistä olin hyvin tyytyväinen. Varmasti täytyi joskus toisten lähteä Harrin valmennettavaksi, ehkäpä jollakin muulla hortensian asukkaalla.

Valmennus 10.08.2016, kirjoittaja omistaja

Josefina Rajala oli innokkaana tulossa tänään valmentamaan minua tänne Hortensiaan. Hän oli lähettänyt minulle mailia vajaa viikko sitten, ja ilmoittanut että olisi kiinnostunut valmentamaan muutaman hevosen kanssa, jos vain joku päivä onnistuisi. Kutakuinkin tänään oli se päivä, jolloin se onnistui. Ensimmäisenä vuorossa oli siis Joikuriina, ja lajina esteet. Odotellessamme naisen saapumista, harjasin tamman ja varustin sen valmiiksi. Innostuin myös tekemään letin harjaan ja häntään, koska jostain syystä olen kovin jäänyt koukkuun niiden tekoon.
Valmentajan tulon jälkeen suuntasimme suorinta tietä kentälle, jossa minä aloittelin sitten alkulämmittelyitä, kun Josefina rakensi kolmen sarjaa. Sarja koostui kahdesta pystyesteestä ja yhdestä okserista, eikä välit esteille ollut mitään kovin suuria. Verryttelyiden jälkeen lähdimmekin treenaamaan esteitä. Ensimmäisellä kerralla tuli valitettavasti kielto, sillä Joikuriina oli jotenkin hieman hermostunut sarjasta. Jälkeenpäin kieltoja ei kuitenkaan tullut, edes esteiden noustessa. Tamma kyllä rohkeasta hyppäsi sarjan esteet, josta on kyllä hyvin ylpeä. Josefina kehui meitä kovasti meidän siirryttyä loppuverryttelyihin - ihana tamma minulla, vaikka luonne ei mikään täydellinen ole.

Valmennus 01.08.2016, kirjoittaja omistaja

Olin osallistunut erään suhteellisen tutun kilpailuissa yksityisvalmennuksen arvontaan, joka olikin juuri sopivasti osunut meihin. Voitosta olin kyllä todella hämmentynyt kun harvoin oma arpaonni oli kovin hyvä, mutta olin kyllä todella iloinen siitä! Seuraavaksi olikin päätettävä menopeli estevalmennusta varten. Päädyin lopulta pohdiskelun jälkeen meidän kirpsakkaaseen Joikuriinaan, johon päätyminen sai kyllä miettimään. Vaikka Joikuriina olikin luonteeltaan haastava ja jokseenkin ärsyttävä, olin jostain kumman syystä sen hankkinut meille talliin. Lisäksi olin vielä luvannut sen entiselle omistajalle että sen kanssa päästäisiin loistamaan tulevaisuudessa, joka mietitytti paljon että kuinka saataisiin tästä hepasta sellainen laatuarvostelukelpoinen hevonen. Treenaamallahan tietenkin siihen kuntoon päästiin, joten siksi olin päätynyt tähän.

Valmennuspäivän aamuna tulikin hiemanmoinen kiire, kun Joikuriina halusi takkuilla tänään entistä pahemmin, joten matkaan päästiin myöhässä. Kuitenkin kun pääsimme perille, meitä odotti minun yksi tuttavistani Laura Tartikkola, joka oli myös tämän päivän valmentajamme. Heti varustettuani Joikuriinan, lähdimmekin kentälle ja pääsimme hoitamaan alkuverryttelyt itsenäisesti.
Päivän virallinen treeni aloitettiin ihan vain yksittäisen esteen ylittämisellä, mutta homma kuitenkin vaikeni sitä mukaa miten suoriuduimme. Onnistuimme tamman kanssa kyllä erittäin hyvin, vaikka välillä erikoisesteet tuntuivatkin hieman häiritsevän menoa. Siitä huolimatta olimme päässeet 120senttimetrisien rataesteiden pariin, sekä radassa erikoista oli ollut se, että käännöksiä piti tehdä paljon tiukkaan, jotta ponnistus esteen yli onnistuisi paremmin.

Hyvän treenin jälkeen olikin hyvä lopetella homnat siihen, ja palailla kotia päin. Olin kyllä tyytyväinen valmennukseen itseni kuin myös itse Joikuriinan puolesta, joten tarjosin kotona itselleni kahvit ja hepalle sitten puolikkaan porkkanan.

Päiväkirjamerkintä 05.08.2016, kirjoittaja omistaja

Olin päättänyt lähteä Joikuriinan kanssa keskipitkälle maastolenkille. En kuitenkaan tänään hypännyt satulan kyytiin tamman selkään, vaan toimisin vain taluttajan roolissa tällä kertaa. Ensimmäisenä olikin haettava itse hevonen laitumelta. Joikuriina ei tänään ilmiselvästi kovin innokkaasti halunnut tulla heppakaverien luota pois - tämän päättelinkin ihan vain sen keltaisen sävyisistä hampaista, joita se kovasti esitteli. Päättäväisyyteni ansiosta sain napattua sen kiinni, ja pääsinkin hoitamaan hepan lenkkiä varten. Innostuin taiteilemaan tamman häntään ja harjaan kivat kampaukset, joita minä kyllä teenkin aina jokaiselle pollelle, oli kyseessä ori, ruuna tai tamma. Olin niin tyytyväinen kampauksien lopputulokseen, joten Joikuriina pääsi irvistelemään Snapchattiin kanssani.

Me emme menneet kovin pitkälle lenkille Joikuriinan kanssa, mutta riittävästi siihen verrattuna, että tamma saisi liikuntaa. Uudelle maastolenkille oli kyllä joku päivä vielä päästävä, satulan kyydissä ollessa tai sitten maankamaralla.

27.02.2016 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Minja.E

Sen kerran kun aattelit, että maastossa ratsastaminen voisi olla hauskaa ja rentouttavaa, menee kaikki aivan persiilleen. Lähdettiin jo aamulla heti aamuruokinnan jälkeen Joikuriinan kanssa ulkoilemaan pikku pakkaseen, nyt kun siellä kerrankin paistoi vielä aurinkokin. Harjailin ja varustin happaman neitokaisen nopeasti. Tyrkkäsin itselleni kypärän päähän ja talutin tamman ulos mukavan keväiseen ilmaan. Vaikka olin pitkään kironnut ettei kevät, saatika kesä tule ikinä, mutta kerrankin ilma alkoi näyttää ihan lupaavalta. Kapusin Joikuriinan selkään, säätelin hetken jalustimia ja satulavyötä ja pian pääsinkin kannustamaan uljaan ratsuni liikkeelle.

Kaikki meni mallikkaasti ja odotetusti siihen asti, kun pääsimme eräälle metsätielle, jossa lähitalon mukuloilla on tapana ajella, vuoden ajasta riippuen, ties millä laitoksilla. Milloin alla on crossipyörät, milloin mönkijät tai moottorikelkat. Emme olleet järin hyvissä väleissä kyseisiin pojan koltiaisiin (tai heidän turhan sinisilmäisiin vanhempiinsa, joiden mielestä heidän poikakullat eivät ikinä tekisi kellekkään mitään pahaa), joten ihan luonnostaan niskavillani nousivat pystyyn kun kuulin noiden teini-ikäisten herrasmiesten lähestyvän jollain moottoriajoneuvolla. Myös Joikuriina kuuli kyseisen härvelin, sillä se muuttui hetkessä tavanomaista levottomammaksi ja valppaammaksi. Eipä aikaakaan kun kyseinen monsterikaksikko kaahasi tietä pitkin moottorikelkalla, eikä heillä ollut aikomustakaan hidasta, saatika edes väistää meitä. Kaikki tapahtui aivan silmän räpäyksessä. Pojat kaasuttivat ohi minkä kelkka kulki, Joikuriina säikähti silmittömästi tehden samalla yllättävän liikkeen ja minä, kuten arvata saattaa, mätkähdin alas selästä. Kauhukaksikko katosi hetkessä näkyvistä, samoin ratsuni ja jäin itsekseni kyhnöttämään maahan. Kiukku, viha ja kaikki mahdolliset samaan kategoriaan kuuluvat tunteet pomppasi välittömästi pintaan, eikä aikaakaan kun tunnesoppani sai yhden tunteen lisää – kivun. Käsivartta särki niin maan perkeleesti, että vasta hetken kiroamisen jälkeen pääsin jalkeilleni. Tamma rynnisti varmasti täyttä päätä kotitallille, jonne itsekkin lähdin linkuttamaan – myös vasenta jalkaaa kun tuppasi hieman särkemään.

Koko matka onnettomuuspaikalta kotiin oli pitkästi yli viisi kilometriä ja pääsin linkuttamaan vain puolen kilometrin matkan, ennen kuin Suvi soitti. Vastatessani puhelimeen, kuului toisesta päästä huolestunut naisääni. ”Missä sä olet? Onko kaikki kunnossa? Miksi Joikuriina tuli yksin tallille? Onko jotain sattunut..?” Naisen kysymystulva jatkui jatkumistaan, kunnes tämä alkoi kuulostamaan siltä, kuin olisi unohtanut vetää henkeä välissä. ”Rauhotu nyt vähän hyvä ihminen!” kiljaisin puhelimeen saadakseni suun vuoron. ”Ne naapurin natiaiset leikki taas moottorikelkalla ja säikäytti Joikuriinan, joka teki yllättävän liikkeen, jonka seurauksena mä putosin. Kaikki on ihan okei, mutta jalkaa ja käsivartta särkee aika perkeleesti ja matkaa kotiin on jälellä yli neljä kilometriä.” Puhelimen toisessa päässä oli hetken ihan hiljaista, kunnes nainen aloitti taas ylenpalttisen huolehtimisen. ”Mä etin Vilin jostain, se saa hoitaa Joikuriinan tarhaan. Sitten tuun autolla hakemaan sut” tämä sanoi ja katkaisi puhelun. Koska maastoreittini oli aina vakio, ei tallintyöntekijöidenkään tarvinnut kysellä, missä mä olin. Kätevää!

Kymmenen minuuttia myöhemmin näin hiekkatiellä lähestyvän auton ja tunnistin sen Suvin maasturi volvoksi. Auto pysähtyi kohdalleni ja kapusin kyytiin. ”Nyt me mennään käymään päivystyksessä” Suvi sanoi ennen kuin ehdin edes ajatella mitään, eikä itselläni ollut tuohon mitään vastaan väittämistä – nainen oli selvästi päättänyt näin tapahtuvat, eikä sen mieltä saisi muutettua millään. Tyydyin siis kohtalooni lekurin pakeille joutumisesta ja päädyin selostamaan tapahtuneita matkan ajan Suville. Vaikkei lääkärit ja sairaanhoitajat omaan mielisakkiini kuuluneet, selvisin vastaanotolta ihan mallikkaasti – hoitajat säilyivät elossa, vaikka kättä ja jalkaa vääntelemällä aiheuttivatkin järjetöntä tuskaa, enkä edes huutanut tai kironnut heitä alimpaan helvettiin. Loppu tulema oli, että jalka oli kunnossa (vain tärähtänyt ja siksi arka), mutta kädestä löytyi hiusmurtuma. Sain siis kipsin ja sairasloman kaupanpäällisiksi. Tapahtuneen jälkeen päätin, etten enää ikinä lähde maastoon ilman kättä pidempää, jolla voin näyttää naapurin kersoille närhen munat!

Virtuaalitalli / virtuaalihevonen | Ulkoasun suunnittelu ja toteutus @ Werry | © Hortensian Suomenhevoset | Hevoset ja ihmiset jotka esiintyy kuvissa, eivät liity mitenkään mainittuihin tietoihin | Hevosen kuvat © ransu.kuvat.fi