KRJ-alaiset kouluratsastustarinakilpailut 10.09.2016

  • - VIP 04.09.2016
  • - Vastuuhenkilö: Werry (VRL-12945), virtuaalitalliellen@hotmail.fi
  • - Järjestyspaikka: Hortensia
  • - Tulokset arvotaan tekstien perusteella!

Rajoitukset ja säännöt

  • - Luokkiin korkeintaan 30 osallistujaa
  • - Ratsastajalta max. 3 hevosta / luokka
  • - Hevonen saa osallistua korkeintaan kahteen eri luokkaan
  • - Hevonen saa osallistua kerran yhteen luokkaan
  • - VRL-tunnus vaaditaan! Hevosen VH-tunnus vapaaehtoinen

Osallistuminen

Sähköpostitse virtuaalitalliellen@hotmail.fi otsikolla KRJ Tarina

Luokka nro.
Ratsastaja (VRL-00000) - Hevonen VH00-000-0000
Tuotos

Luokat

- Luokka 1: Helppo B | 0/30 ei pidetty
Tehtävänanto: Saavut hieman turhan aikaisin paikan päälle, joten päätät lähteä Werryn luvalla tutkimaan Hortensian tiloja. Löydät kuitenkin jotain hämmentävää, kuvaile mitä/minkä näit ja mitä teit näkemäsi jälkeen. Tuotoksesta on löydyttävä tämä lause: Snapchattini seuraajat kuolisivat nähdessään tämän!
Maksimipituus 200sanaa. Oudoin, yllätyksellisin ja kekseliäin voittaa!

- Luokka 2: Helppo A | 4/30 TT
Tehtävänanto: Juuri ennen suoritusta huomaat mahdottoman komean miehen/kauniin naisen joka herättää huomiosi. Totta kai ratsusi aavistaa tämän ja ryhtyy toimiin. Kerro mitä ratsusi suunnitteli nolataksesi sinut radalla ja mikä oli ihastuksesi reaktio. 
Maksimipituus 200sanaa. Huumorintajuisin ja kekseliäin voittaa!

- Luokka 3: Vaativa B | 2/30 TT
Tehtävänanto: Sinä ja ratsusi sijoituitte ensimmäisiksi ja saitte hienon sinivalkoisen ruusukkeen palkinnoksi. Ratsastat takaisin autollesi ja hyppäät pois hevosesi selästä maan kamaralle. Kun alat riisumaan suitsia päästä, huomaat että ruusuke on kadonnut. Mikä on ensireaktiosi ja mitä teet asialle? Tuotoksesta on löydyttävä sanat: vaatia, ongelma & lehmä. Sanoja saa taivuttaa ja sijoittaa eri järjestykseen.
Maksimipituus 200sanaa. Huumorintajuisin ja kekseliäin voittaa!

- Luokka 4: Grand Prix | 3/30 TT
Tehtävänanto: Luokassa on perusarvostelun lisäksi liitetty pukuratsastusarvostelu, joten joudut keksimään puvun itsellesi ja hevosellesi. Piirrä tai kerro, millaisessa puvussa sinä ja ratsusi suorititte luokan sekä reagoiko hevosesi mitenkään asuun.
Maksimipituus 200sanaa. Huumorintajuisin ja kekseliäin voittaa!

Osallistujat/Tulokset

Luokka 1 - Helppo B | ei pidetty

Luokka 2  - Helppo A | 4 osallistujaa

1. Hadley (VRL-13777) - Hemsbury Seolh

Kaunis, hoikka kimotamma satulassaan komea hoikka mies - kyllä se oli tyhmällekin selvää, kuinka hyvältä he näyttivät. Kisatakki oli priimakunnossa, joskin Hadley oli ollut myöhästyä jäätyään korjailemaan asuaan. Hevosta verrytelleelle talliapulaiselle hän oli vastannut vain nauramalla ja kohauttamalla olkiaan. Ja perhana, että olikin kannattanut. Kentän laidalla nojaili ehkä hurmaavin punapää, jota maa päällään kantoi. Nainen katseli hevosia ja ratsastajia. Huomasi Hadleyn. Jossain vaiheessa mies tajusi sulkea suunsa ja lopettaa toljottamisen, ja nyökkäsi kohteliaasti ratsastaessaan ohi.

Seolh oli mustasukkainen, kuten kaikki nuoret tytöt sellaisessa tilanteessa. Valkeat korvat kuuntelivat ratsastajaa, jonka huomio oli vielä alkutervehdyksessäkin jossain ihan muualla kuin heidän tähtihetkessään.

Kun oli siirryttävä laukkaan, Hadley tunsi kuinka hänen allaan muljahti. Seolh kiepautti äkkiä peräpäänsä kohti radan keskustaa ja kiskaisi päänsä pystyyn kuin laama. Hadley iski nenänsä tamman niskaan, eivätkä hyssyttelyt tai pohkeet auttaneet. Seolh jatkoi koko pitkän sivun rapukävelyn ja pukkilaukan sekoitusta Hadley selässään keikkuen. Tilanne loppui nopeasti ja loppusuoritus oli melko mallikas, jos ei oteta lukuun Seolhin viuhtovaa häntää ja pyöriviä silmiä tai Hadleyn häpeästä lyhistynyttä ryhtiä ja punaisia kasvoja. Punaisesta puheen ollen, joku nauroi. Mittaamaton kauhu iski Hadleyta vasten, samaan tapaan kuin kuollut kala läiskähtää merenrannalla taifuunin aikaan seisovaa päin näköä. Neiti punainen se siellä nauraa helisi.

Tuomarin kommentti: Haha, kivasti kerrottu tuotos ja pidin lopusta erityisesti! Jotenkin kivan panostetun oloinen myös! Kovan harkinnan jälkeen tuotos pääsi ykkössijalle. :)

2. Salazar (VRL-14414) - Salvian Ikiunessa

Juuri radalle siirtyessämme satuin silmäilemään katsomon antimia - kohtalokas virhe! Houkutuksille (mieskarkki) alttiit aivosoluni pystyivät tulevan suorituksen sijasta keskittymään enää yhteen asiaan: tummimmat ja tulisimmat silmät jotka olin ikinä nähnyt, katselivat nyt omiani. Ilmestykselle hymyillessäni ja vilkutellessani huomasin tuon silmäparin muuttuneen hämmästyneeksi ja tajusin minut kuulutetun kentälle jo neljästi. Nöyryytyksen huipuksi Unda päätti pistää leikiksi huomattuaan keskittymiskykyni olevan kadoksissa. Ratamme päättyi siihen, kun kentän halki kestäneen kiikuta-ratsastajaa-liikkeen jälkeen vuorossa oli esittele-takamustasi-liike. Hevonen nautiskeli aidanvieruksen nurmikosta minun maatessani sen kaulalla peppu pystyssä. Tuskin olin noteeraanut koko showta - kunnes nuo ihmettyneet (esille tulleilla naururypyillä ympäröidyt) silmät kertoivat tapahtumat minullekin.

Tuomarin kommentti: Oih, oli kyllä mielestäni oikein kivan huumoristinen sekä kerronta oikein kivaa! Pidän kovasti! Sain kyllä hymyillä leveästi tätä lukiessani! :)

3. Minni (VRL-10337) - Röllivaaran Peikkosydän 

Olin juuri saanut Pastan verkattua ja olimme odottamassa vuoroamme radalle kun näin Hänet. En usko oikeastaan rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta Hänet nähdessäni taisi kyllä sydän jättää pari iskua väliin... Kuitenkin juuri silloin saatiin lähtölupa ja ratsastin Pastan radalle.

Suorituksemme alkoi ihan hyvin, kunnes jostain tuntemattomasta syystä arvon ratsuni päätti yhtä-äkkiä alkaa esittämään sellaistakin ravurin ravia että oksat pois. Onneksi sain tammani nopeasti kuitenkin hallintaan, mutta loppuradan naamani tuntui helottavan punaisena kuin tomaatti ja tietenkin Pasta päätti vielä radalta poistuessamme alkaa hyppimään ja steppailemaan, jolloin halusin kadota ensimmäiseen mahdolliseen koloon häpeämään olemassaoloani. 

Ratsastettuani rekalle ja hypättyäni Pastan selästä alas, tietenkin juuri HÄNEN pitää kävellä autolle... "Kiva rata, mutta ehkä ei ihan ex-ravurille sopiva?" Oli hänen ensimmäinen kommenttinsa. "Ei tää kyl ihan ex-ravuri oo..." mutisin Pastan harjaan ja toivoin että voisin kääntää kelloa taakseppäin eikä koko episodia olisi edes tapahtunut.

4. Jayde (VRL-05186) - Serpico AIR VH13-011-0390

Kaivoin tavanomaisesti nenääni juuri ennen radalle menoa, katsellen laiskasti edellä olevan ratsukon suoritusta. Juuri kun olin rapsuttamassa takamustani, tunsin oudon väristyksen niskassani. Ajattelin törmääväni jälleen kerran yhteen kiukkuiseen tyttöön jonka tikkarin vein, mutta olin väärässä. Pahasti väärässä!

Tummat silmät katsoivat minua kohti kiinteästi. Sivusiili, musta sänki, tummat kulmat, poliisin uniformu... Minulla on aina ollut jonkinlainen fiksaatio pukumiehiä kohtaan, se täytyy myöntää. Raukea oloni muuttui hetkessä hermostuneeksi, kasvonikin näyttivät tomaatilta. "Voi hyvä luoja, äkkiä radalle", mutisin ratsulleni Sulmulle.

Kaikki alkoi varsin lupaavasti. Sulmu liikkui kauniisti, leijaillen radalla kuin mikäkin balleriina. Vaikka hikoilin tummatukkaisen poliisimiehen katseen alla, silti tamma ei nolannut minua. Juuri kun olin huokaisemassa helpoituksesta, päätti Sulmu yllättäen pukittaa Pohjanmaan kautta.

Kun seuraavan kerran avasin silmäni, tajusin tuijottavani suoraan noihin tummiin suklaasilmiin. "Rauhoitu, sait vain aivotärähdyksen", mies sanoi matalalla äänellä. En voinut muuta kuin tuijottaa. "Seuraavaksi voit sitten kertoa, minne piilotit sen salkun", mies jatkoi yllättävän vaarallisella murinalla. Avasin suuni sanoakseni jotain, mutta kurkustani pääsi ulos vain korahdus. Mikä ihmeen salkku!? Yritin pyristellä karkuun, mutta käteni ei liikkunut minnekään sairaalasängyn vierestä - käsirauta piti siitä huolta. Juuri kun olin kivahtamassa jotain epäsoveliasta, oikea todellisuus alkoi kiskoa minua puoleensa.

"En enää ikinä lue korneja rakkausromaaneja", mutisin herätessäni.

Luokka 3 - Vaativa B | 2 osallistujaa

1. Disa (VRL-03335) - Call Letter Blues HRW VH04-031-3867

”Houston, meillä on ONGELMA.” Disan mairea hymy hieman hyytyi. – ”Minne oot piilottanu ruusukkeen?” nuori nainen tivasi hevosenhoitajaltaan ja ystävältään, joka otti tammalta satulaa pois. Vuosien saatossa Disa oli saanut oppia, että Chrisse oli kyllä tehokas kisahoitaja, mutta myös melkoinen pikku pilailija. Samaa sai kuulemma kysyä itseltään, joten kaksikko jäi toljottamaan toisiaan kuin LEHMÄ uutta veräjää.

Lyhyen sananvaihdon jälkeen selvisi, ettei kumpikaan oikeasti tiennyt minne ruusuke oli hävinnyt, eikä nopea vilkaisu Lunan suuhun antanut viitteitä siitä, että sekään ahmatti olisi popsinut sen. Chrisse sai lompsia samaa reittiä takaisin mistä ratsukko oli tullut ja jos ruusuketta ei löytyisi, pitäisi VAATIA uusi. ”Kaikkea kanssa” Chrisse puhisi marssiessaan kohti kisakenttää.

Eihän sitä ruusuketta mistään löytynyt. Chrisse kävi ohimennen kysymässä kansliasta ja ohikulkijoilta, josko tipahtanut ruusuke olisi otettu talteen. Pokkaa ei kuitenkaan ollut mennä kansliaan vaahtoamaan asiasta sen suuremmin. Hevosautolle oli palattava tyhjin käsin.

Kotimatkalla kumpikaan ei päästänyt pihaustakaan yhden typerän kadonneen ruusukkeen vuoksi. Thomas tuli kotipihalla vastaan hymynkare huulillaan. – ”Onhan tämäkin paikka säilyttää näin kaunista ruusuketta.” mies nappasi hieman ryttääntyneen ruusukkeen hevosauton sivuoven välistä. Naiset vilkaisivat hämmentyneenä toisiaan. Kuka lie sen siihen laittanut ja jos tietäisikin, kehtaisiko myöntää. Tästä alkaneesta väittelystä saadaankin varmasti kuulla vielä pitkään.

Tuomarin kommentti: Mielestäni tuotos oli oikein hauska, jota oli kyllä kiva lukea! :)

2. _Larza (VRL-08666) - Orion DFC VH15-011-0340

"Hieno poika Roni!", taputtelin orini kaulaan tyytyväisenä upeaan sinivalkoiseen ruusukkeeseen joka keikkui Ronin suitsissa. Naama kuin Naantalin aurinko, ratsastin hevoskopin luokse riisumaan hevoseni varusteet, laskeuduin alas ja riisuin satulan. Roni vaati huomiota tuttuu tapaansa minun pyllistellessä varustekaapin kimpussa. Ja silloin huomasin maailman luokan ongelman, ruusuke oli kadonnut! "Ääkk! Mihinä meirän eka voittoruusuke on?! Ei ei ei, ilman sitä ei kotiin lähretä!" Pyörin ympyrää kuin karusellin kyydissä, yrittäen epätoivoisesti saada silmiini ruusukkeen, jos se onkin pudonnut kopin vieressä, mutta sitä ei näkynyt missään. Riisuin Ronin loput varusteet ennätysnopeudella ja tyrkkäsin riimunnarun siskoni Emman käteen ja ilmoitin lähteväni etsimään ruusuketta.

Kävelin samoja jälkiä parkkipaikan läpi takaisin kentälle eikä ruusuketta näkynyt missään. Tutkin kentän reunojen puskat, kun voimakas tuulenpuuska lennätti silmäkulmassani jotain sinivalkoista. "EIH!" huudahdin kun tajusin sen olevan ruusukkeemme, joka lensi ison vettä täynnä olevan yli lehmien laitumelle. Ei auttanut muu kuin (yrittää) loikata ojan yli, tietenkin polvia myöden kastuen ja juosta ruusukkeen perään. Vihdoin kun ruusuke pysähtyi, laskeutui se, mihinkäs muuallekkaan kuin lehmän lantakasaan. *Facepalm* ja nostin paskaisen ruusukkeen ylös. Kävelin takaisin kilpailualueen suuntaan, jälleen jalkani ojassa kastellen, ja kävin huuhtelemassa enimpiä kakkoja ruusukkeesta vessan lavuaarissa. Seinälle se silti pääsee, olihan se ensimmäinen voittoruusuke vaikka lannalle haiseekin.

Luokka 4 - Gran Prix | 3 osallistujaa

1.Rinaz (VRL-13627) - Trostlos' Gun Trigger VH16-044-0064
Pysäytin mustan puoliveriseni suuren maneesin oviaukkoon, jolloin ori heitteli vimmatusti päätään saadakseen kimaltavat bling-bling-nauhat pois silmiltään. Olin innoissani kiinnitellyt sen otsahihnaan keltaisia, punaisia ja sinisiä kimallenauhoja, mutta askarteluni oli tainnut lähteä hieman lapasesta. Taputin oria rohkaisevasti kaulalle paljaalla kädelläni, jonka kynnet oli lakattu räikeän sinisiksi. Ei voi olla totta! Olisihan se pitänyt arvata ettei alennusmyynnin alennuskopassa voi olla laatukamaa, sillä lakkani oli irronnut tähän mennessä jo puolista sormista. Kyyläsin kynsiäni myrkyllisesti samalla, kun tajusin että maneesin katsomo oli ruvennut kikattamaan. Katsoin hämilläni ympärilleni etsien naurun kohdetta, kunnes poskeni punehtuivat hieman oivalluksesta: kaikki katsoivat minua. Mieleni teki huutaa: Mitä vikaa siinä on jos on pukeutunut Supermieheksi? Vilkaisin omaa asustustani ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun olin poseerannut vessan peilin edessä ja esitellyt pullottavia lihaksiani lihavalle kissalleni. Todellisuudessa lihakset olivat valitettavasti vain pehmeää vanua, joka kuului Supermanin asukokonaisuuteen. Sinisen paidan alle olin vanun lisäksi tuupannut tyynyn eteen ja taakse, jonka johdosta näytin lähinnä pyöreältä tynnyriltä. Räikeän sinisiin ratsastushousuihin olin teipannut kymmeniä Superman-tarroja, jotka sopivat hyvin yhteen punaisen satulahuovan ja viitan kanssa. Ori nyppi närkästyneenä keltaista Superman-rintaremmiään, jonka alla pehmusteena oli paksuja tyynyjä - Superhevosellakin täytyy olla lihakset. Keltaiset pintelit ja orin lautasille keltaisella tussilla piirretyt logot olivat myös hieno keksintö, vaikka itse sanonkin.

Tuomarin kommentti: Pidin kovasti tuotoksen huumorintajuisuudesta ja kekseliäisyydestä! Todella kiva! Sai kyllä hymyn huulille! :D

2. Salazar (VRL-14414) - Bastiaan v.d Geurt

Pukuratsastuskilpailu oli kuin tehty lapsenmieliselle minulle. Koska Baldo oli friisiläinen ja rotu entisaikain sotaratsu, visiota asustamme ei ollut vaikea saada. Paremman puutteessa tumma orini käärittiin folioon, joka leikki haarniskaa. Koristelin sotisopan tyttömäiseen tyyliin pinkillä glitterillä (hälläväliä, vaikka ratsu olikin ori) ja letitin hevosen harjaan joulukuusen koristenauhan. Itse sain saman ulkomuodon, joskin nauhan sijasta päätäni koristi kypärässä keikkuva joulutähti. Näine hyvinemme lähdimme suorittamaan kouluohjelmaa. Hienon puvun rinnalla oli ihan pikkuseikka, että suorituksemme hylättiin ratsun säikähdellessä omia, auringossa kimaltelevia jalkojaan.

3. Salazar (VRL-14414) - Noach van Issac

Iisack jatkoi mustien ratsujeni teemaa suhteellisen "viattomalla" asulla - ori puettiin mustan enkelin ratsuksi, jonka ratsastajasta kertova laulu sai minut viettämään monta unetonta yötä ollessani vielä lapsi. Itse sain selkääni valtavat siivet ja tummanhopean sädekehän pääni ympärille. Iisack, herkkä hevonen kun oli, joutui tyytymään punaiseen pitsiloimeen ja vuohisten ympärille viritettyihin kahleisiin.

 

Virtuaalitalli / virtuaalihevonen | A SIM-game stable | Ulkoasun suunnittelu ja toteutus @ Werry - kuva: VRL-04373 | © Hortensian Suomenhevoset | Hevoset ja ihmiset jotka esiintyy kuvissa, eivät liity mitenkään mainittuihin tietoihin