KRJ-I, SLA-I, YLA2, KVJ A

Salmiakkikuningatar, Saana

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Rekisterinumero VH16-018-1042
Väri, säkäkorkeus Musta, 153cm Omistaja Werry (VRL-12945)
Syntymäaika, ikä 24.04.2015, 12v Tuoja Kira, VRL-13534
Painotus Koulupainotus Koulutustaso Va B

Historiaa: Saana syntyi 24.04.2015 keväisenä päivänä aamuvarhain Itä-Suomessa sijaitsevaan siittolaan, jossa kasvatettiin suomenhevosia. Siittolan sekä nuoren, rauhattoman varsan omistaja pelkäsi kovasti millainen tammasta tulisi - ylipäätään olisiko sillä kapasiteettia kouluradoille. Ensimmäisten päivien jälkeen huomattiin, että tamma oli aikalailla kiukkuinen kaveri, eikä se tullut kovin hyvin toimeen kenenkään kanssa. Kuitenkin varttuessa vanhemmaksi sille opetettiin, että käytöstapoja oli löydyttävä edes vähän, eikä onneksi siitä ei tullut mikään Suomen pahin piru, vaikkei läheskään enkelin kaltainen. Saana koulutettiin kouluratsuksi, oikein mahtavaksi sellaiseksi, mutta hevosen kasvattaja ei vain kestänyt kun tamma ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, vaikkakin erittäin taitava. Niinpä Saana laitettiin myyntiin 4 ja puoli vuotiaana, jonka jälkeen tamma saapui meille Hortensiaan tutun tuojan kautta.

Salmiakkikuningatar on sellainen hevonen, joka muistuttaa pilalle lellittyä, kaikkea vaativaa pikkukersaa, joka ei lopeta ennen kuin saa tahtomansa. Tai siis, eihän Saana nyt ihan noin paha luonteeltaan ole, vaikka onkin itsepäinen. En edes oikein tiedä miksi ihmeessä edes hankin tällaisen jääräpäisen kaverin kilpailutoveriksi, kai se johtui siitä, että pidän kovasti hieman vaativimmista hevosista ja yksi syy oli myös se, että näin tässä hevosessa jotain sitä, mistä nautin. Lisäksi Saana oli jokseenkin sellainen hevonen, johon kyllä pystyisin panostamaan paljon. Vaikka luonne ei olekaan mikään mahtava, sopii se hyvin joukkoon.

Hoitaessa Saana tuottaa aikamoista päävaivaa, vaikka toki onhan sen kanssa joskus myös puuhata kaikkea - tai siis silloin kun tammalla on todella hyvä päivä. Saanan on ihan aina pakko aina pörrätä ympäriinsä, mutta ajan myötä siihen tottuu. Tammalle on todellakin näytettävä, että on pomo, muuten hevonen saattaa aloittaa ilkeilyn eikä yhteistyö suju ollenkaan. Harjaamisen aikana ei niinkään tule pahempia ongelmia, kuin se jatkuva liikuskelu. Varustaminen onnistuu myös aika helposti, vaikka Saana onnistuukin joskus siirtymään satulan alta sivulle. Taluttaessa ihmiseltä vaaditaan päättäväisyyttä ja johtajana olemisen taitoja, sillä Saana nyt kun välillä ajattelee että koko maailma pyörii sen ympärillä. Traileriin menee yleensä aika helposti pienen mietiskely hetken jälkeen, joten se rakas avustaja, toisella nimellä luuta voi jäädä lojumaan sinne nurkkaan. Saanan pyydystäminen laitumelta tai tarhasta on osikseen vaikeaa, mutta toisaltaan taas aika helppoa. Se riippuu aika paljon vain päivästä, milloin tamma antaa ottaa pikkuisen helpommin kiinni ja milloin sitten taas ei vain oikein tahdota alistua noutajansa tahtoon. Erityisesti sateiset päivät ovat sellaisia, jolloin Saana tuntuu näyttävän sitä keskisormea ihmisille.

Saana on mahtava kouluhevonen - jos ei siis sen käytöstä lasketa joukkoon. Tamma omistaa upeat ja aika tasaiset askeleet, joten selkään pääse sellainenkin ihminen, jolla on huonompi tasapaino (vaikka totta kai ratsastajan täytyy olla suhteellisen taitava). Kouluratsastustreeneissä Saana on paljon keskittyneemmän oloinen, eikä yritä ihan joka sekunti päästä paikasta a paikkaan b. Saana osaa erilaisia liikkeitä aina vaativa b-tasolle asti, vaikkakin osaa toki taitaa vaativa a:n juttuna, muttei kuitenkaan kisaa niissä luokissa. Kotona tai muualla valmennuksissa alkuverryttelyissä Saana yleensä kaahailee, mutta rauhoittuu hiljalleen kunnes tammaa on hieman helpompi hallita. Loppuverryttelyt taas sitten menee aika rauhallisesti, paitsi silloin kun sataa, totta kai, tai sitä tylsistyttää niin paljon että se haluaa pientä actioniä kehiin.

Kilpailuissa Saana on oikeastaan oma itsensä - steppailua harrastava hevonen. Tammaa saa jarrutella aina ennen kentälle pääsyä, mutta kun sinne pääsee, näyttää se sen upeita taitojansa kenellekä tahansa. Verrytellessä pysyy edelleen omana itsensä, oli muita hevosia kuinka paljon tahansa. Kuitenkin sateisina päivinä tällä tammalla on tapana näyttää ylimääräistä enemmän hapanta naamaa - eihän kaunis turkki ole tarkoitettu kaatosateen alle! Saanalla ei ole kovin usein tapana säikkyä kilpailuissa tuijottavia ihmisiä tai siellä heiluvia tavaroita, eivätkä edes kameratkaan yleensä hetkauta sitä - mikä onkin yksi hyvä puoli tamman kanssa kilpailemisessa.

 
i. Salmiakkisoturi evm

155cm, rn, sh

ii. Salmiakki evm

158cm, rn

iii. Vuoren Kuningas evm 156cm, m iiii. Ooksä Kuningas evm 
iiie. Vuoren Kreivi evm
iie. Diamondin Loisto evm 153cm, rn iiei. Riivarii evm 
iiee. Tuike-Loisto evm 

ie. Vapauden Aate evm

152cm, m

iei. Rantautuja evm 154cm, rt ieii. Antautuja evm 
ieie. Rakastutaanko evm 
iee. Salavaras evm 153cm, rn ieei. Sala-arvo evm
ieee. Varastettu tyttö evm

e. Hillevin Taikamatto evm

151cm, m, sh


ei. Levoton Poju evm

153cm, m

eii. Sanavapaa evm 153cm, rn eiii. Saarnattu evm
eiie. Vapahtaja evm 
eie. R.D Tytär evm 155cm, trn eiei. Miehinen mies evm 
eiee. R.D Tyttönen evm 

ee. Vieras evm

155cm, m

eei. Lipeilijä evm 155cm, m eeii. Lipeeksä evm 
eeie. Tiira evm 
eee. Yllätyslahja evm 152cm, trn eeei. Yllätetty evm
eeee. Lahja evm

Saanan sukupuu koostuu puhdasrotuisista suomenhevosista

Suvusta

i. Salmiakkisoturi oli nuorena suomenhevosena aktiivinen kilparatsu, jonka kanssa ehdittiin kyllä napata paljon ruusukkeita ja pokaaleita matkaan. Ori kilpaili pääosin vaativa b-tasolla alue- ja kansalliskilpailuissa, lisäksi myös mestaruuksiin Shakin kanssa ehdittiin. Shakki lisäksi kävi aina välillä estekilpailuissa, vaikkei niissä kovin hyvin pärjännyt. Luonteeltaan hevonen oli vaativa ja hieman itsepäinen. Vaikkei luonne ollut todellakaan mikään ihana, oli se periaatteessa pieni asia verrattuna sen kouluratsastus taitoihin. Kilpailu-uransa jälkeen hevonen oli jalostuskäytössä, jolloin sai myös 4 jälkeläistä. Shakki oli ruunikko, 155senttinen suomenhevonen. Hevonen valitettavasti lopetettiin 21-vuoden iässä huonojen jalkojen takia.

ii. Salmiakki oli erittäin vauhdikas, mutta taitava kenttäratsu. Vaikka Sami painottuikin tosiaan pääosin sinne kenttäratsastuksen puolelle, kävi se myös paljon yksittäisissä koulukilpailuissa. Sami kilpaili kenttäkilpailuissa CIC1-tasolla kansallisissa ja aluekilpailuissa sekä koulukilpailuissa vaativa b-luokissa. Orin kilpailu-ura päättyi 15-vuotiaana, kun hevonen siirtyi jalostuskäyttöön. Sami sai 5 jälkeläistä, joista suurin osa on hienoja koulu- ja kenttähevosia. Salmiakki lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden oireiden takia. Hevonen oli 158senttinen suomenhevonen.

iii. Vuoren Kuningas oli upea kouluratsastuspainotteinen suomenhevosori, jolta löytyi paljon kapasiteettiä sekä tahtoa kouluaitojen sisälle. Luonteeltaan se oli erittäin reipasta sorttia, jolta sattui joskus puuttua jarrut - vaikkakin sitten koulukentällä asia oli toinen. Kouluratsastusaitojen sisällä Vilkas näytti kaikille aina parhaansa mitä jaloistansa sekä oppimäärältään osasi, vaikkakin oli aina kotosalla aikamoinen menijä. Hevonen saavutti monia palkintoja painotuslajistaan sekä näyttelyissä pärjättiin hyvin. Jälkeläisiä Vilkas sai sen viisi, joista kaikki olivatkin hienoja ratsutyyppisiä suomenhevosia. Vilkas syntyi Lapissa sijaitsevalle kasvatustallille, jossa vietti suurimman osan elämästään. Eläkeiän saavutettua ori muutti etelään, joka oli myös hevosen viimeinen koti. Vuoren Kuningas menehtyi luultavasti vanhuuden tuottamiin ongelmiin 25-vuotiaana.

iie. Diamondin Loisto oli 153senttinen, ruunikko suomenhevonen, jolta löytyi energiaa ties mihin. Diamin luonne ei ehkä ollut sitä parhainta, nimittäin sen yli energisyyden ja vahvuuden takia useammalla ratsastajalla oli ongelmia hallita sitä. Kuitenkin luonteesta huolimatta Diami oli menestyvä kenttäpainotteinen ratsu, joka ei kyllä pettänyt ratsastajaansa lajissa kuin lajissa. Diamilta luonnistui parhaiten este- sekä kenttäratsuna oleminen, mutta kouluratsastustaidot eivät kuitenkaan puuttuneet. Vaikka se luonne olikin erittäin ”tulinen”, osasi se myös tehdä yhteistyötä ratsastajansa kanssa, vaikkakin sitten vain toisella tavalla. Diami oli vereltään pohjanmaalainen ja siellä tamma oli kasvatettu sekä koulutettu, lisäksi siellä myös asunut koko elinikänsä. Diami menehtyi 24-vuotiaana, mutta sitä ennen sai kuitenkin kolme aivan mahtavaa jälkeläistä.

ie. Vapauden Aate oli luonteeltaan hieman energinen, mutta suhteellisen hyväkäytöksinen hevonen. Vaikka tamma vaati aina ratsastajaltaan aika paljon, kunnioitti se kaikkia niitä, jotka olivat onnistuneet voittaa sen luottamuksen. Vapun kanssa kilpailtiin suurimmaksi osaksi esteillä, koulussa ja maastossa, mutta satunnaisesti sen kanssa käytiin myös valjakkoajokilpailuissa. Vappu hyppäsi 120cm luokissa, koulussa kilpaili vaativa b-tasolla ja kenttäkilpailuissa kilpaili CIC1-luokissa. Menestykäs kilpailu-ura päätettiin 16-vuotiaana tamman siirtyessä siitoskäyttöön. Tamma sai 3 jälkeläistä, jotka olivat kaikki taitavia kilpailuhevosia. Vappu oli 152senttinen, musta suomenhevonen, joka lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden takia.

iei. Rantautuja oli hyvin energinen kaveri, joka vietti paljon aikaa kilpaillessa sekä valmentuessa. Orin kasvattajat olivat suunnitelleet jo hevosen syntymästä lähtien, että Rantautujan tulevaisuus painottuisi kaikenmaailman laatuarvosteluihin, arvonimiin, palkintoihin ja kaikkeen muuhun, mitä ikinä voisikin saavuttaa. Ranen hirmuisen energinen luonne oli luultavasti periytynyt sen isältään, joka oli ollut myös erittäin energinen sekä kaiken lisäksi vielä ollut menestyvä ravuri. Ranen painotuslaji oli ensisijaisesti este- ja maastoesteratsastus, mutta koulu- ja kenttäratsastuskilpailuissa myös kierrettiin aina joskus. Ori osasi kyllä painotuslajinsa hommat todella hienosti, eikä se jättänyt sen nopeutta sekä ketteryyttä peittoon. Hyvän kilpailu-uransa päätyttyä hevonen keräili kaikenlaisia arvonimiä sekä palkintoja ja sitten siirtyi jalostuskäyttöön saaden 6 menestyvää jälkeläistä. Rantautuja menehtyi 26 vuoden iässä.

iee. Salavaras oli erittäin lempeä, 153senttinen, ruunikko suomenhevonen. Monet olivat usein kehuneet sen kiltteyttä sekä hyviä käytöstapoja, eikä sen kanssa usein tullut probleemia yhteistyön kanssa. Salavaras oli jo varsana ollut oikea esimerkki tyttö - jopa koulutusiässä luonne pysyi sellaisena. Sen kiltteyden taakse ei kuitenkaan piiloutunut tamman todelliset taidot, nimittäin tältä hevoselta löytyi paljon kapasiteettiä kenttäratsastukseen. Esteet, koululiikkeet sekä maastoestereitit eivät olleet mitään ongelmia Sadulle. Myös valjakkoajo sujui myös hienosti, vaikkei ollutkaan mikään kovin suuri vahvuus. Palkintoja sekä arvonimiä saavutettiin paljon, Satu pääsi lisäksi kantakirjatammaksi! Tamman lopetettua kilpailemisen sekä palkintojen ynnä muun hamstraamisen jälkeen Satu siirrettiin siitoskäyttöön, ja sai 5 jälkeläistä, joista suurin osa olivat emänsä kaltaisia hienoja kenttäpainotteisia hevosia. Satu lopetettiin 27 vuoden iässä.

e. Hillevin Taikamatto oli taitava kouluhevonen, jolta ei kyllä puuttunut kapasiteettia painotuslajiinsa. Hillen luonne oli hieman tulinen, mutta suhteellisen kuuliainen. Hevonen vaati aina sellaisen ratsastajan, joka osasi käyttää apuja oikein, ja sellaisen jolta löytyi päättäväisyyttä - Hille ei nimittäin aina pakosti ehtinyt kuunnella mitä ratsastaja sille sanoi. Hillevi kilpaili koulukentillä vaativa b-tasolla, mutta kokemusta tuli myös este- ja valjakkoajokilpailuista. Tamma siirtyi siitoskäyttöön 15-vuotiaana, jonka jälkeen sai kolme jälkeläistä. Hille oli 151senttinen, musta suomenhevonen, joka menehtyi ähkyyn.

ei. Levoton Poju oli nimensä mukaisesti aikamoinen kuumakalle, jonka jalat täytyi olla jatkuvasti liikkeellä, oli kyseessä hoitotuokio tai treeni. Vaikka ratsastajalta vaadittiin paljon käsivoimia tämän hevosen hallitsemiseen, kunnioitettiin hevosta pääosin sen taitavuuden takia. Poju kilpailu-ura oli oikeastaan yllättävän menestykäs, omistajat kun luulivat että oria ei pystyisi mitenkään edes käsittelemään. Ori kilpaili etenkin koulukilpailuissa vaativa b-luokissa alue- ja kansallistasolla, mutta ruusukkeita saatiin myös valjakkoajosta ja muutamista estekilpailuista. Poju sai jälkeläisiä kolme, kun se siirrettiin jalostuskäyttöön uransa jälkeen. Orin säkä oli 153senttiä ja väritys oli musta. Menehtyi kotitallinsa laitumelle, luultavasti sydänkohtauksen takia.

eii. Sanavapaa oli 153senttinen, ruunikko suomenhevosori, joka muuten ei varmasti ollut mikään maailman kiltein tapaus. Samulta löytyi niin paljon energiaa että jalat kävivät melkein joka hetkellä, eikä se ollut hoitaessakaan mikään unelmahevonen. Sanavapaa syntyikin ravipainotteisella kasvatustallilla ja hevosen isä oli ravuri, joka saattoi hieman selittää sen sinkoilevan luonteen. Vaikka Samu olisi voinut sopia ravuriksi enemmän, koulutettiin se emänsä tapaan kouluhevoseksi. Orilla oli aina oltava erittäin taitava sekä päättäväinen ratsastaja, etenkin koulukilpailuissa jossa Samu saattoi joskus hieman hermoilla. Sanavapaalla ei ehkä ollut mitkään täydelliset askellajit, mutta osasi todella hienosti kouluratsuna olemisen - tai no aika hyvin. Hevosen luonteen takia se ei ollut mikään toivotuin jalostusori, mutta sai kuitenkin kaksi hyvätaitoista jälkeläistä.

eie. R.D Tytär oli pääosin painottunut kouluratsastuksen puolelle, mutta kilpaili satunnaisesti esteratsastuskilpailuissa pärjäten siellä. Tytär omisti hieman omituisen luonteen; välillä sitä sai torua jatkuvasti, välillä taas se käyttäytyi hienosti. Ratsastaessa oli sama juttu, vaikka kouluaitojen sisällä kulkikin todella usein ihan vain kiltisti ja suhteellisen nöyrästi. Kapasiteettiä löytyi kyllä etenkin koulukentille, mutta ei ne esteet myöskään olleet mitään suurempia vihollisia tälle. Tytär oli syntynyt Etelä-Suomessa, jossa oli kasvanut, kilpaillut sekä toiminut siitoskäytössä. Kuitenkin noin 16 vuoden iässä tamma oli muuttanut Keski-Suomeen, jossa oli saanut myös vielä muutaman varsan lisää. Yhteensähän jälkeläisiä oli saatu kolme, ennen kuin Tytär menehtyi sydänkohtaukseen.

ee. Vieras oli nuorena aika hyväsydäminen hevonen, jonka tulevaisuutta mietittiin aika kauan. Vieras oli niin sanotusti ”vahinkolapsi”, joten tämän takia juuri mietittiin tamman uraan tarkasti. Kuitenkin tamma päätettiin kouluttaa kouluhevoseksi, josta tuli loppujen lopuksi hieno koululiikkeiden taitaja - vaikkei olisi uskonut. Vira koulutettiin helppo a-tasolle ja niissä luokissa tamma myös kilpaili. Muutamissa estekilpailuissa Viran kanssa ehdittiin käydä, mutta tamman kanssa tosiaan pääosin kilpailtiin vain koulukilpailuissa. Vira 15-vuotiaana lopetettuansa kilpailemisen siirtyi siitoskäyttöön ja sai kaksi jälkeläistä. Vira lopetettiin pahojen jalkavaivojen takia.

eei. Lipeilijä oli luonteeltaan aika tulinen, meinaten siis sitä että ori oli oikein energinen heppa. Kaiken lisäksi se oli erittäin vaikeahko hoitaessa, tai yli päätänsä käsitellessä. Lipetti oli painotukseltaan ravihevonen, joka kilpaili aktiivisesti raveissa. Startteja startattiin melkein joka viikko, yleensä joka toinen viikko, joten kisoista ansaittiin paljon voittoa. Lipeilijä oli myös ansainnut kuninkuusraveissa muutamia palkintoja sekä menestyneen näyttelyuran ansiosta saatiin muutama arvonimi orille. Lipetti syntyi Keski-Suomessa suurella kasvatustilalla, josta löytyi paljon erityyppisiä sekä eri käyttötarkoitukseen tarkoitettuja suomenhevosia. Orin lopettaessa raviuransa, siirtyi se jalostuskäyttöön muutamaksi vuodeksi, kunnes muutti eläkekotiin Etelä-Suomeen pienelle suomenhevostallille. Jälkeläisiä saatiin viisi, joista yksi oli niin sanotusti vahinkolapsi, nimittäin Lipeilijä oli keksinyt tien tammalaitumelle. Lipeilijä lopetettiin 24-vuotiaana.

eee. Yllätyslahja oli nimensä mukaisesti täynnä yllätyksiä - hyvällä tavalla. Varsasta lähtien tamma oli ollut erittäin hyväkäytöksinen sekä esimerkillinen hevonen, joka kyllä valitettavasti myytiin kasvattajatallilta eteenpäin uudelle omistajalle. Uusi omistaja taas koulutti Lahjasta mahdottoman hienon kouluhevosen, joka kyllä muuten pärjäsi koulukilpailuissa todella hyvin. Lahjalta löytyi paljon taitoja koulukentille, lisäksi kapasiteettiä riitti myös esteratsastukseen, mutta niissä kilpailuissa käytiin vain satunnaisesti. Tamman kanssa lopetettiin aktiivinen kilpaileminen suunnilleen 15 vuoden iässä siirtyessään siitoskäyttöön. Jälkeläisiä saatiin 3, joista kaikki olivat taidokkaita koulupainotteisia suomenhevosia. Yllätyslahjan elämä päättyi 24-vuotiaana tamman nukkuessa pois.

Jälkeläiset

Saana ei ole enää siitoskäytössä

KRJ-kilpailut (49 sijoitusta, joista 6 voittoja | 3 KRJCUP)

 

  • 02.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/30
  • 04.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/30
  • 05.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/30
  • 07.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/30
  • 09.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/30
  • 31.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 23/319 KRJ CUP
  • 13.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 9/100
  • 22.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/100
  • 23.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 10/100
  • 24.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/100
  • 25.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 7/100
  • 29.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/100
  • 30.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 7/100
  • 08.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 4/40
  • 09.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 6/40
  • 11.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/40
  • 15.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 17.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/40
  • 20.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/24
  • 21.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/24
  • 02.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 05.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 12.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/40
  • 12.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 15.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/40
  • 16.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 16.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 18.05.2016 - Kutsu - Helppo A – 2/40
  • 19.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 22.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 02.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 05.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 07.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 24.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 28.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 28.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 30.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 01.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 02.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 06.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/40
  • 13.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 11.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/30
  • 13.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/30
  • 12.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 15.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 24.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/45
  • 25.06.2016 - Kutsu - Helppo A – 6/45
  • 26.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/33
  • 30.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/315 - KRJ CUP
  • 31.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 14/300 - KRJ CUP
 

 

12.08.2016 - KRJ-alaiset tarinakilpailut - VaB, sijoitus 3/5

Olimme tänään osallistuneet Viisikon 10-vuotis synttäreille kouluratsastuskilpailuihin, ja olimme ihanasti Saanan kanssa päässeet palkintojen jakoon. Ennen kuin Ireth pääsi aloittamaan palkintojen jaon, hänen kaverinsa alkoivat hinata kentälle kärryjen avulla jotain todella valtavaa. Minun pääni kääntyi heti ensimmäisellä sekunnilla enkä oikein tiennyt mitä asialle tehdä - nauraako, itkeä vai pelätä. Saanakin oli hämmästynyt niin paljon, että se oli jähmettynyt paikoilleen. Esineen tuojat, oletetusti Irethin kaverit onnittelivat sekä kertoivat muutaman vitsin, kunnes sitten lakana vedettiin esineen päältä pois - SIIS MITÄ IHMETTÄ? Suuni totta kai loksahti ihan auki ja olin ihan kuin puulla lyöty. Lakanan alta oli paljastunut hevosen pääpatsas, jolla oli suuret aurinkolasit sekä rantahattu. Ireth totta kai alkoi kiittää kavereitaan yllätyksestä, mutta puoli katsomoa ja vähintään puolet koko väestöstä olivat liian hämmentyneitä, jonka takia oikein mistään ei kuulunut paljon mitään, paitsi yksittäisiä naurahduksia. Kuitenkin kun yllätys oli nähty, sitä alettiin raahata sivuun pois tieltä sekä palkintojen jakoa jatkettiin melkeinpä hiljaisuudessa.

Päiväkirjamerkintä 10.08.2016, kirjoittaja omistaja

Päätimme tänä iltana koko tallinväki lähteä lyhyelle maastolenkille hevosten kanssa, kun aurinko paistoi ja sää oli vielä hyvä. Jokainen työntekijä sai valita oman ratsunsa, kuten myös minä. Valitsin totta kai yhden rakkaimman hevoseni, Salmiakkikuningattaren. Vaikka kaikki hevoset jotka olin hankkinut meille Hortensiaan, olivat lähellä sydäntä, oli tuossa mustaturkkisessa pirulaisessa vain jotain sitä, mihin olin kiintynyt.

Puunauksen sekä varustamisen jälkeen lähdimme minun johdollani läheistä maastoreittiä pitkin pitkässä jonossa liikkeelle. Vitsailimme kuinka kohta jostakin pusikosta hyppäisi jokin hirmuisen iso elukka, ja no sitten kaikki hevoset ottaisivat jalat allensa ja lähtisivät täyttä vauhtia kotia kohti. Siinä sai kymmenelle ihmiselle huudella etupäästä samalla, kun piti pitää huoli siitä, ettei Saana aloittaisi tekemään mitään suurempia asioita tai pirullisuuksia kuin jatkuva steppailu eteenpäin.

Maastolenkki kesti suunnilleen puoli tuntia, jonka jälkeen pääsimme tallille ehjin nahoin. Onneksi Saana ei keksinyt mitään sen pahempaa, kuin se ärsyttävä steppailu sekä piruettien tekeminen. Palkaksi hyvästä maastolenkistä jokainen hevonen sai niiden lempiherkut. Saanan henkilökohtainen lemppari oli porkkana, joten sellaisen tamma ansaitsikin.

Valmennus 08.08.2016, kirjoittaja omistaja

Olemme Saanan kanssa lähi kuukausina paljon kierrelleet ympäri Suomea eri ihmisten koulupainotteisissa yksityisvalmennuksissa, mutta tänään vaihteluksi meitä tultiin kauempaa valmentajaa kouluratsastuksessa. Valmennus siis pidettäisiin ihan meidän kotikentillä, joten pitkää ajomatkaa ei taas tarvinnut ajaa hevonen mukana. Valmentajana toimi tänään Jaana Alatalo, joka on erittäin taitava kouluratsastaja sekä -valmentaja, lisäksi myös hyvä ystävä. Jaanan odotellessa minua sen aikaa kun hoidin ja varustin Saanan valmennusta varten, vaihdoimme kuulumisia ja kerroin hieman Saanan luonteesta ja yli päätään mitä tamma ja minä olimme saavuttaneet tähän asti. Kuitenkin kun olin valmis ratsaille, siirryimme kentälle.

Minä ja Jaana päätimme yhdessä, että keskittyisimme Saanan kanssa alkulämmittelyn jälkeen sulkutaivutuksiin, joita harjoiteltaisiin ravissa ja laukassa. Aluksi aloitimme työskentelyn ihan vain ravissa, joka onnistui kyllä hyvin, vaikka tietenkin välillä omien virheiden takia pienet osat taivutuksista menikin pieleen. Kun sulkujen ratsastaminen ravissa onnistui paremmin, siirryimme suorinta tietä vielä laukkatyöskentelyyn. Saana keksi muutamissa kohdissa uusia piruilutemppuja, joten siksi muutamat taivutuskierrokset menivätkin aikalailla mönkään, mutta yritin jatkaa parhaani mukaan pelleilyjen jälkeen. Myöhemmin onneksi sain Saanan takaisin paremmin kuulolle ja haltuuni, joten homma sujui paremmin. Kuitenkin päätimme valmennuksen useamman onnistuneen kierroksen jälkeen - kun vielä hienosti mentiin.

Valmennus 07.08.2016, kirjoittaja omistaja

Eilisen ihanan Anna Lahtimäen kouluvalmennuksen jälkeen osallistuin hyvillä mielin tämänkin päivän yksityisvalmennukseen. Saana oli viettänyt yön vuokrakarsinassa, nimittäin olisi vain mennyt turhaa bensaa ja rahaa hukkaan, jos olisimme palanneet eilen kotia ja sitten tänään tulleet takaisin tänne - kuitenkin matkaa kotoa tänne oli 176 kilometriä. Siitä huolimatta Saana oli ilmeisesti viihtynyt täällä Pohjois-Pohjanmaalla yön, joten tamma käyttäytyi hieman paremmin tänään hoidettaessa sekä varustaessa.

Tänään menimme kentälle samaa matkaa itse valmentajan kanssa. Hän oli keksinyt, että tänään keskityttäisiin avotaivutuksiin käynnissä sekä ravissa ja vastalaukkaharjoituksiin taivutuksien jälkeen. Aloittelimme siis heti alkuverryttelyiden jälkeen avotaivutuksilla, joita oli kyllä aina kiva treenata etenkin Saanan kanssa. Taivutukset niin käynnissä kuin ravissa sujui hienosti lukuun ottamatta omia pieniä virheitä, jotka vaikuttivat suorituksiin. Vielä ennen kun lopettelisimme valmennusta, pääsimme vielä harjoittelemaan vastalaukkaa molempiin suuntiin. Itse en ollut pitkään aikaan päässyt paljon treenaamaan vastalaukan ratsastamista, joten tämäkin oli todella kivaa puuhaa! Harmillisesti jouduimme lopettamaan valmennuksen siihen ja siirtyä jälleen loppuverryttelyihin, kun Annalla oli heti jälkeeni toinen valmennettava ratsukko. Päätin verryttelyt ja lähdimme takaisin vuokrakarsinalle. Pakko myöntää, että oli aika surullista lähteä täältä ihanasta paikasta näin äkkiä, mutta minulla oli töitä kotosalla.

Valmennus 06.08.2016, kirjoittaja omistaja

Olimme tänään Saanan kanssa kääntäneet nokkamme kohti Pohjois-Pohjanmaata Anna Lahtimäen tallia kohti. Olin ilmoittautunut meidät koulupainotteiselle yksityisvalmennukselle, jotka pidettäisiin kahtena peräkkäisenä päivänä, eli tänään olisi ensimmäinen ja huomenna sitten toinen. Saana oli aamulla hieman väittänyt vastaan, nimittäin kukapas nyt haluaisi laitumelta pois - varsinkaan kun laidunkausi oli päättymässä suunnilleen yhden ja puolen kuukauden sisällä.

Pitkän ajomatkan jälkeen ja ”hotellikarsinan” löydettyä varustin tamman valmennusta varten ja lähdin ratsain kohti kenttää. Anna oli sanonut, että saisin ratsastaa alku lämmittelyt itsekseni, kuten tein odotellessa valmentajan saapumista. Nainen oli päättänyt, että tänään olisi tarkoitus harjoitella laukanvaihtoja. Saana oli tänään astetta keskittyneempi, mikä teki treenistä paljon helpompaa. Laukanvaihtoja harjoiteltiin monella eri tavalla, eikä mikään harjoitus tuntunut oikein hetkauttavan Saanaa. Vaihtoharjoituksien jälkeen aloimme siirtyä hiljalleen loppuverryttelyihin, kun aika oli vähissä. Anna antoi minulle samalla pieniä vinkkejä vaihtojen tekemiseen, kun ravailin ympäri kenttää, josta oli kyllä paljon apua! Valmennus oli ollut todellakin mieleeni ja odotin todella paljon huomista valkkaa!

Päiväkirjamerkintä 04.08.2016, kirjoittaja omistaja

Siis ai että kun vihaan ja rakastan ukkoskelejä! Rakastan sitä että on hieman synkkää ja ilma on kiva aina ukkostaessa ja sen jälkeen, mutta sitten kun ukkonen katkaisee sähköt ja kaataa lisäksi puun tamma laitumen aidan päälle, ei todellakaan kiva juttu! Ja no kun aidassa on reikä, se yleensä tarkoittaa sitä että karkulaisia tulee olemaan paljon, varsinkin kun laitumella on iso joukko hevosia. Monesta karkulaisista yksi oli totta kai meidän yksi piruistamme, nimittäin Saana. Ensimmäiset ajatukset olivat että Saana varmasti laukkaisi suorinta tietä kaupungille ärsyttämään ihmisiä, tai pahimmassa tapauksessa loukkaisi tai tapattaisi itsensä. Ennen kuin koko tallinväki pääsi metsästämään karkulaisia, jouduimme korjaamaan aidan pikaisesti, joka kävikin nopeasti. Jakauduimme eri ryhmiin, joista Saanan etsimisryhmään kuuluin minä ja Saanan yksi ykköshoitajista ja liikuttajista, kun minä en ehtinyt. Siinä saimme pohdiskella että missä ihmeessä hevonen menee, kunnes keksimme että Saana piti paljon vedestä, joten miksei se olisi lähtenyt läheiselle järvelle. Niinpä lähdimme suorinta tietä autolla kohti järveä ja totta kai siellä se meidän äksyilijä löytyikin. Seuraava ongelma oli se, että miten tamma saataisiin pyydystettyä ilman että se lähtisi jälleen pakoon tai tekisi pahuuksiaan. Saana oli porkkanoiden ykkösfani, joten päätimme etsiä autosta porkkanapussia joka oli jäänyt sinne viime kilpailuista. Sen avulla onneksi saimme äkkiä tamman kiinni ja seuraavaksi olikin tavoitteena päästä takaisin kotiin ja heittää Saana takaisin laitumelle. Onneksi se ei tuottanut niin paljon vaivannäköä, mutta kyllä siinä hetki meni kun tamma duunasi omiaan. Karkupäivä kuitenkin päättyi hyvin - kaikki hevoset olivat kunnossa ja takaisin laitumella kuin mitään ei olisi edes tapahtunut.

Päiväkirjamerkintä 02.08.2016, kirjoittaja omistaja

Olin saanut aivan upean idean, nimittäin haluaisin kokeilla kärryillä menemistä Saanaan kanssa. Tiesin kyllä todella hyvin, ettei meidän mustan värinen tamma osannut mitään mikä liittyi kärryihin tai niihin liittyviin valjaisiin. Heti yöllisen idean jälkeen päätin kokeilla tätä ideaa heti aamupäivästä, joka alkoikin sillä että noukin Saanan laitumelta sisätiloihin hoidettavaksi sekä valjastettavaksi. Valjaiden laitto kyllä kesti aika kauan, nimittäin Saana hämmästeli suuresti niiden painoa sekä ylipäätään normaalistikin tamma ei meinannut oikein pysyä aloillaan. Kymmenen minuutin säädön jälkeen sain vihdoin ja viimeinen viimeisenkin hihnan kiinni ja lähdimme kohti kenttää. En viitsinyt heti ensimmäisellä kerralla mennä maastoon - Saanan kanssa oli parasta edetä astetta hitaammin varsinkin kun sen luonne on aika haastava.

Alkuun ihan vain juoksuttelin hevosta valjaiden kera siksi että Saana hieman tottuisi niiden painoon ja outouteen. Saana yritti muutamaan otteeseen ravistella ja pelleillä yrittäen saada ärsykkeet pois selästä, mutta jonkin ajan jälkeen tamma alkoi vähitellen tottua siihen. Sitten olikin aika liittää kärryt hevosen perään ja hypätä itse sen kyytiin. Saana oli kyllä ihan hämillään tästä kaikesta, joten paljon ei saavutettu. En kuitenkaan viitsinyt paljon Saanaa kiduttaa näillä uusilla ideoilla, joten päätin että tämä kelpaisi nyt alkuun. Ehkä joskus vielä pääsisimme maastoon kärryilemään.

Valmennus 20.07.2016, kirjoittaja Kira VRL-13534

Tänään olin pitämässä Werrylle ja hänen suomenhevostammalleen Saanalle kouluvalmennusta. Valmennuksessa keskityttiin laukassa vastalaukkaan ja ravissa treenattiin avotaivutusta. Werry oli jo verryttelyt Saanan valmiiksi saapuessani paikalle, joten pääsimme samantien aloittamaan. Aloitimme tehtävällä, jossa tehtäisiin pitkillä sivuilla lyhyitä pätkiä avotaivutustaja hevonen suoristettiin avojen välissä. Yhdelle pitkälle sivulle tehtiin noin 3 kertaa avotaivutus. Päätyihin tehtiin aina voltti, että hevonen asettuisi kunnolla sisäpohkeen ympärille.

Aluksi avotaivutuksissa Saanan niska kääntyi hieman liikaa sisälle, joten ohjeistin Werryä tehostamaan ulkopohjetta ja hellittämään hieman sisäohjasta. Volteilla Saana oli aluksi aavistuksen ulkopohjetta vasten, muta asia korjaantui ku Werry sai paremmin ulkoavut läpi. Tehtävää toistettiin muutaman kerran molempiin suuntiin ja kun avotaivutukset ja voltit alkoivat onnistua lähes virheettömästi, Werry sai siirtää Saanan hetkeksi käyntiin ja neuvoin hänelle samalla seuraavaa tehtävää. Tehtävänä oli tulla loivaa kiemurauraa laukassa ja kiemura uran puolessa välissä tulisi mentyä vähän vastalaukkaa. Loivakiemuraura tehtiin molemmille pitkille sivuille.

Pienten välikäyntien jälkeen pyysin Werryä ottamaan ohjat käteen ja aloittamaan tehtävän. Esimmäisellä kerralla loivallakiemurauralla Werryn oma paino jäi vastalaukka kohdassa vähän liikaa sisäpuolelle ja hevonen ymmärsi että loivankiemurauran keskelle piti tehdä voltti. Seuraavalla kerralla kun Werry piti oman painon paremmin ulkona, joten Saana pysyi koko loivankiemurauran vastalaukassa. Kolmannelle kerralle ohjeistin Werryä pitämään hevosen vielä vähän kootumpana. Tehtävää toistettiin muutaman kerran, jonka jälkeen annoin Werrylle vielä loppukommentit. Olin todella tyytyväinen Saanaan ja ratsukon yhteistyö sujui hyvin. Werryn ratsastuksessa oli vain pieniä virheitä, mutta ne vaikuttivat aika paljon korkealle koulutettuun ja herkkään hevoseen, mutta Werry sai kuitenkin virheet korjattua, jolloin ratsukon työskentely oli lähes moitteetonta. Ratsukko jäi vielä loppuveryttelemään itsenäisesti lähdettyäni kentältä.

Valmennus 17.07.2016, kirjoittaja omistaja

Pääsin tänään Riikka Suoahon pitämään yksityiskouluvalmennukseen. Lähtö Keski-Suomeen heti aamusta oli vaikeaa, nimittäin olin niin sanotusti yöeläin, joka valvoi yöt ja nukkui päivät. Kuitenkin aamulla pakkasin hevoskärryyn kouluvarusteet sekä tarvittavat heinät ja vedet matkaa varten - olihan matkaa joka tapauksessa sen verran että niihin oli tarvetta. Sain kalastettua Saanan laitumelta muiden tammojen seasta tänään yllättävän helposti, ilmeisesti Saana oli toisessa maailmassa eikä jaksanut olla se piru, joka se yleensä oli. Kiirettä piti, mutta pakkauksen jälkeen pääsimmekin lähtemään kohti päämääräämme.

Kun pääsimme perille, harjasin Saanan vielä kerran ja varustin sen valmiiksi. Sen jälkeen suuntasimme suoraan kentälle, jossa Riikka odottikin jo meitä. Aloittelimme valmennuksen alkulämmittelyllä. Saana alkoi hiljalleen tarttua apuihini sekä ohjeisiini paremmin kun siirryimme ravi harjoitteluun. Riikka oli erittäin taitava kouluratsastaja itse, joten hän osasi huomata virheet kuin virheet, joten me Saanan kanssa jouduimme tehdä kovasti töitä. Laukkaharjoitukset suoritettiin erilaisten ratsastusteiden sekä liikkeiden avulla. Aikalailla valmennuksen lopussa keskityimme lisätyn ravin sekä taivutusten harjoitteluun, joka sujui hienosti. Näin kuumana päivänä Saana jätti hiekkaan jälkeensä pieniä hiki läikkiä, joka näytti kyllä aika hauskalle. Mielestäni se näytti pikkuisen märältä koiralta. Kun loppuverryttelyt oli hoidettu loppuun, juotin Saanalle vettä, kun se oli ihan kuumissaan tuosta treenistä. Riikka kehui ja antoi rakentavaa kritiikkiä, josta tulisi olemaan varmasti apua myöhemmin! Kun varusteet oli saatu Saanan päältä pois ja kylmättyä jalat, kasasin kamppeet takaisin kärryyn ja lastasin tamman mukaan. Niinpä lähdimme takaisin kohti kotitallia.

Päiväkirjamerkintä 06.07.2016, kirjoittaja omistaja

Olin tilannut Hortensiaan kengittäjän kahdeksi päiväksi, jotta saataisiin kaikille uudet kengät kavioiden pohjiin. Puolen tunnin päästä oli Saanan vuoro, joten jouduin noukkimaan sen laitumen perältä talliin. Yllättäen tamma loikoili varjossa, eikä vain halunnut lähteä kavereiden luota pois. Siinä sain viisi minuuttia hoputtaa Saanaa ylös, onnistuneesti sentään. Tallissa hoidin tamman valmiiksi ja sidoin sen käytävälle riimunnarujen avulla, sillä välin kun odotin kengittäjän saapumista. Kuitenkin vain viiden minuutin jälkeen mies saapui ja aloitti hommat saman tien. Saana ei alkuun halunnut tehdä yhteistyötä, mutta rauhoittui hieman kun kengittäjä näytti tarkalleen miten hän halusi, että tamma pitäisi käyttäytyä. Tamman ilme oli kyllä niin huvittava - se näytti siltä kuin se olisi kuollut tylsyyteen. Kengityksen jälkeen näytin kengittäjälle seuraavan hevosen, mutta sitä enemmin päästin Saanan takaisin laitumelle rällästelemään.

Päiväkirjamerkintä 03.07.2016, kirjoittaja omistaja

Tänään oli tiedossa kevyt koulutreeni, eli ratsastaisin sen vain läpi ja ehkä korkeintaan harjoittelisin taivutuksia. Lisäksi kenttä, tai meillä oli kaksi kenttää joten kentät olivat ihan märkiä sekä kurassa, enkä maastoonkaan viitsinyt lähteä. Lisäksi molemmat maneesivat olivat käytössä ryhmävalmennuksen sekä yksityisvalmennuksen takia, joten jouduin tyytymään kura kenttään ja sateeseen - vaikka itse omistin tallin ja tilat.

Kun otin Saanan kiinni laitumella, huomasin kuinka se katsoi minua kiukkuisena suoraan silmiin. Tamma ei voinut muuta asialle kuin kohdata kohtalonsa, vaikkei siitä ollenkaan pitänytkään, vieläpä tällaisena kurjana, sateisena päivänä. Kun olin hoitanut sekä varustanut hevosen valmiiksi, siirryin kentälle. Hoidin alku lämmittelyn rauhassa ja ratsastin mahdollisimman rennosti. Ärsyttävintä oli se kun vettä satoi ja kura lensi, lisäksi Saana oli vielä kiukkuisempi kuin normaalisti - hyvä kun ei vielä yrittänyt tiputtaa selästä! Lämmittelyn jälkeen jatkoin rennolla linjalla ja tein niitä taivutusharjoituksia. Taivutukset sujuivat hyvin, vaikka välillä tamma yrittikin tehdä omiaan. Kuitenkin kun mielestäni Saana oli saanut liikuttua tarpeeksi, lopettelimme loppuverryttelyihin.

Päiväkirjamerkintä 28.06.2016, kirjoittaja omistaja

Hui kuinka kamalan kuuma tänään oli! Myös Saana oli sen mustan turkkinsa kanssa samaa mieltä! Ihan omaa myötätuntoa varten päätin lähteä tamman kanssa pulahtamaan järveen, sillä minua kävi kovasti sääliksi kun hevonen oleskeli varjossa ihan tukehtuneena. Niinpä kävin noukkimassa sen laitumelta tallin puolelle ja harjasin sen läpikotoisin. Varusteeksi sai kelvata ainoastaan suitset, en nimittäin haluaisi pilata Saanan koulusatulaa, enkä haluaisi tuottaa hepalle yhtään enempää kuumuutta. Saanan silmistä huomasi, että se oli ihan tuskissaan että joutuisi tällä kuumuudella työskentelemään, vaikkakin tosiaan asia oli tänään toinen.

Lähdimme varustamisen jälkeen kohti maastoja. Saana hieman pelleili tallin pihassa, sillä sitä ei olisi ollenkaan huvittanut lähteä mihinkään. Onneksi sain sen jotenkin haltuun, joten pääsimme edes pihapiiristä pois. Rannalle oli matkaa noin kolme kilometriä, joten sen ajan ehti kyllä rauhoittua ja katsella maisemia, vaikka ne välillä keskeytyivät Saanan pirullisuuden takia. Matkan aikana huomasin, että pilviä tuli tullut hieman taivaalle, jotka piilottivat auringon aina välillä. Se tunne oli kyllä ihana, kun aurinko ei porottanut suoraan persuksille.

Kun matkaa oli enää jäljellä vajaat viisisataa metriä, siirsin tamman raviin. Saavuimme tuota pikaa rannalle ja jäimme vähäksi aikaa tuumailemaan vettä. Kuitenkin Saanan tajutessa että edessä oli paljon viileää vettä, loikkasi se suoraan ryminällä sinne vetäen minutkin mukaan. Saana leikki vedessä sen minkä ehti raahaten minua ympäriinsä. Viiden minuutin leikkihetken jälkeen sain ohjattua sen rannalle ja hypättyä vähäksi aikaa pois selästä. Annoin Saanan vielä pulahtaa veteen ilman minua, jonka jälkeen sitten kalastin sen takaisin rannalle ja kapusin takaisin selkään kiven kautta.

Seuraava ja viimeinen suunta olikin talli. Saanan tepastellessa energisesti eteenpäin huomasin, kuinka se jätti märkiä jälkiä maahan. Siinä sain naureskella aika kauan, kunnes pystyin rauhoittumaan. Puolessa välissä matkaa eteen aukeni täydellinen laukkasuora, joten päätinpä ottaa riskin ja vetää täysillä. Saana puksutti eteenpäin sen minkä ehti ja revitteli muutamalla kerralla pukein. Luojan kiitos pysyin selässä hyvin, muuten olisin varmaan saanut kymmeniä haavoja terävistä kivistä - mahdollisesti myös murtunut luu olisi ollut yksi vaihtoehto. Suoran loputtua siirsin, tai no ainakin yritin parhaani siirtää Saanan takaisin raviin, mutta tamma ei nyt vain jostain syystä vastannut minulle mitään. Kahden minuutin yrityksien jälkeen sain onneksi hevosen siirtymään raviin. Huhhuh kun sain siinä rauhoitella itseäni lisäksi!

Saavuttuamme tallin pihalle, loikkasin selästä alas ja menimme suoraa tietä pesupaikalle. Riisuin Saanalta suitset pois ja vein ne paikoilleen satulahuoneeseen. Pesin tamman vielä kaikesta liasta ja moskasta, mitä siellä vedessä oli ollut. Toivoin suuresti, ettei pesuhetken jälkeen Saana menisi laitumella piehtaroimaan heti ensimmäiseen mutaiseen kohtaan, sillä harjaaminen olisi sen jälkeen sata varmasti hirveää.

Pesemisen jälkeen selvitin vielä Saanan hännän ja harjan, sekä ihan huvikseni tein niihin letit. Kun olin saanut letit tehtyä sen päähän ja pehvaan, naureskelin kuinka jännälle tamma näytti, nimittäin pippurinen hevonen plus jotakin söpöä näyttää aina niin huvittavalle.

Viimeisenä tehtävänä oli viedä Saana takaisin laitumelle. Irrotin tamman riimunnaruista ja lähdin taluttamaan sitä kohti jättimäistä aitausta. Avatessani porttia, Saana yritti änkeä jo alaosasta sisään, joten portin avaamisessa tuli ongelmia. Talutin pirteän tamman porttia vasten kun suljin sen ja päästin irti. Saana kiihdytti nollasta sataan ja laukkasi kavereitten sekaan. Poistuin aitauksen ulkopuolelle ja suljin portin vielä tukevammin kiinni. Tänään oli ollut kyllä erittäin kiva päivä, vaikka todellakin olen saanut tukehtua kuumuuteen…

Virtuaalitalli / virtuaalihevonen | Ulkoasun suunnittelu ja toteutus @ Werry | © Hortensian Suomenhevoset | Hevoset ja ihmiset jotka esiintyy kuvissa, eivät liity mitenkään mainittuihin tietoihin | Hevosen kuvat © ransu.kuvat.fi