Ch, VSN Ch, ERJ-II, SLA-I, KTK-II

Viikinki, Vikke

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Rekisterinumero VH16-018-1041
Väri, säkäkorkeus Tummanpunarautias, 158cm Omistaja Werry (VRL-12945)
Syntymäaika, ikä 25.12.2009, 9v Kasvattaja Saana Haapamaa, evm
Painotus Estepainotus Koulutustaso re. 110cm

Tummanpunarautias Viikinki, tuttujen kesken pelkkä Vikke, saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa rauhalliselta ja tuttavalta suomenhevoselta seistessään tarhassaan, takajalkaa lepuuttaen ja alahuuli törröttäen. Todellisuus on kuitenkin hieman erilainen. Sisimmiltään ori on oikein herttainen kaveri, mutta se on useimmiten piilossa hieman pippurisemman luonteen alla.

Hoitotoimenpiteiden aikana kannattaa ori pitää visusti kiinnisidottuna ja mieluiten tallikäytävällä. Silloin se ehkä jaksaa seistä hetken aikaa paikallaan. Vapaana ollessaan on vaarana, ettei hieman häslä Vikke huomaa hoitajansa varpaita pyöriessään ympäri. Ori ei kuitenkaan koskaan tarkoituksella ole ilkeä, mutta se ei vain jaksaisi seistä pitkiä aikoja paikoillaan. Kiinnisidottuna se ei kuitenkaan tee mitään typeryyksiä, korkeintaan saattaa jalka hieman nousta, mutta komentaessa se lopettaa semmoisetkin pelleilyt. Harjauksesta tämä poika kuitenkin tykkää valtavasti ja se haluaisi olla kaikessa mukana. Kaikki mitä turpa koskettaa on syötävää, myös hoitajan takki, joten Vikkeä kannattaa pitää silmällä koko ajan. Elämäniloinen ori on kuitenkin mitä mahtavinta seuraa; se jaksaa olla rapsuteltavana vaikka kuinka kauan ja etenkin korvien seutu on maailman paras rapsutuspaikka! Kaviot nousevat kuin itsestään, mutta kannattaa olla hieman tarkkana, ettei oripoika yritä vetäistä jalkaa irti kesken hoitotoimenpiteiden. Varusteiden laitossa Vikelle saattaa tulla hieman kiire. Sillä on valtava työmoraali, ja se tietää, että varusteet tarkoittavat työntekoa. Vyötä kiristäessä saattaa hieman pullistella, joten kentälle mennessä kannattaa se tarkistaa pariinkin kertaan, ettei ori vain ole päässyt juksaamaan ratsastajaa, ja tämä löytääkin itsensä nopeasti kentän pohjalta, ellei vyö ole oikeasti kiinni. Vikke on kiltti taluttaessa, eikä silloin ole mitään ongelmaa, mitä nyt tammoille pitää joskus hieman hörähdellä. Varma matkustaja, joka menee itsestään traileriin.

Ratsastaessa Vikke saattaa aluksi vaikuttaa hieman laiskalta, vaikkei se sitä todellisuudessa ole. Kun ratsastaja on tilanteen tasalla ja saa orin heräteltyä, siitä kuoriutuu kuuliainen ja tarkka ratsu, joka tekee nöyränä töitä parhaansa mukaan. Vikke kuitenkin vaatii myös sen, että ratsastaja pysyy tilanteen tasalla, silloin ori liikkuu letkeän ja vaivattoman näköisesti. Ratsastuksen aikana Vikke ei harrasta temppuilua, vaan keskittyy vain ratsastajaansa. Kovista avuista ori ei kuitenkaan tykkää, vaan pehmeät kädet ja hellät pohkeet ovat tie tämän pojan sydämeen ja silloin se antaa ratsastajalleen kaikkensa. Vikellä on erittäin kauniit liikkeet kun sen saa kulkemaan kunnolla; käynti on tasaista, ravi on lennokasta ja myös laukasta löytyy hyvä tahti. Pojan selässä on myös mukava istua ilman satulaa, sillä sen askeleet ovat yllättävänkin pehmeät. Vikke osaa suorittaa hienosti koululiikkeitä, mutta liian samanlaiset tehtävät saavat sen kuitenkin kyllästymään. Tämä ori kaipaakin paljon vaihtelua, unohtamatta tietenkään kehuja! Kehujen perässä Vikke varmasti sitoisi itsensä kaikkiin maailman solmuihin, jos ratsastaja vain pyytää.

Esteet nähdessään Vikelle syttyy aivan uusi, oma moottori. Koko olemuksesta huomaa, että tämä hevonen on todellakin kuin tehty esteitä varten. Ratsastajan tulee kuitenkin huomioida tämä alusta asti, sillä Vikke saattaa innostuessaan rynnätä kohti esteitä, jolloin hypytkään eivät onnistu. Parhaimmillaan Vikke kuitenkin pärjää mainiosti 110cm-radoilla ja tekee erittäin tyylikkäitä ja laadukkaita hyppyjä. Ratsastajaltaan Vikke kuitenkin vaatii tukea ja täsmällisyyttä. Ratsastajan tehtävä onkin näyttää orille hyvät ponnistuspaikat ja hyvät tiet esteeltä toiselle, hyppyosuudessa Vikke haluaa olla rauhassa ja se suorittaakin oman osuutensa erittäin hyvin. Tämä poika harvemmin kieltelee esteille, mutta jos ponnistuspaikat ovat huonot, se näkyy myös hypyissä; puomit saattavat silloin rysähtää alas. Parhaimmillaan Vikke kuitenkin esittää erittäin pyöreitä hyppyjä, joihin myös ratsastajan on helppo mukautua. Orin bravuureja ovat myös nopeat käännökset esteeltä toiselle, sillä se kuuntelee aina hyvin ratsastajaansa. Myös laukan pituutta on helppo säädellä suuntaan ja toiseen. Viken ehdottomasti lempiesteet ovat leveät trippelit, jolloin se saa pistää taitonsa ja keskittymisensä täysillä peliin. Ori onkin mitä parhain treenikaveri, eikä siltä lopu motivaatio esteillä koskaan!

Maastossa Vikke pysyy rauhallisena, eikä se turhia hötkyile. Varmajalkaisena hevosena sen kanssa voi rämpiä vaikka missä ilman huolta. Myöskään autot tai muut kulkuvälineet eivät tämän orin korvia hetkauta. Maastossa Vikke tykkää tallustella rauhassa, mutta se ei koskaan sano ei parille ihanalle laukkaspurtille! Myös vedestä Vikke pitää, vaikka se tarvitsee hieman aikaa miettiä, haluaako se kahlata vedessä vai ei. Kun ori sinne loppujen lopuksi päätyy, se ei kuitenkaan mielellään tule sieltä ihan heti pois.

© Liitu

 
i. Jokerin onni evm

159cm, rt

ii. T.S Vauhtihirmu evm

158cm, rn

iii. J. Monsteri evm 161cm, rt iiii. Monsteri-Poju evm 
iiie. Jelviina evm
iie. Lahden neito evm 159cm, prn iiei. Lahtelainen evm 
iiee. Vesineito evm 

ie. Rannan valo evm

155cm, prt

iei. Menninkäinen evm 157cm, rt ieii. Lenninkä evm 
ieie. Kärvetys evm 
iee. Saanan Toivo evm 156cm, prt ieei. Tovi-Toivo evm
ieee. Saanatar evm

e. Matkailijatar evm

157cm, prt

ei. Vanha kuoma evm

159cm, prt

eii. Tuulen voima evm 160cm, prt eiii. Tuulivoima evm
eiie. Josaska evm 
eie. Savanna evm 158cm, rt eiei. Silvotta evm 
eiee. Varman Vannoja evm 

ee. Rukola evm

155cm, rn

eei. Liputtaja evm evm 155cm, prt eeii. Puuha-Putte evm 
eeie. Liljakas evm 
eee. Nipsu Neiti evm 152cm, m eeei. W. D. Nestori evm
eeee. Neiti Neilikka evm

Isän puoli
iiiii. Monsteriik evm
iiiie. Moonateria evm
iiiei. Jelevias evm
iiiee. Viinali evm
iieii. Lahdesta evm
iieie. Lainen evm
iieei. Vesipeto evm
iieee. Neitoviri evm
ieiii. Lemminkä evm
ieiie. Niinkää evm
ieiei. Kärvistetty evm
ieiee. Veeratus evm
ieeii. Tositoive evm
ieeie. Toviaika evm
ieeei. Samulia evm
ieeee. Aattar evm

Emän puoli


eiiii. Voimatuhti evm
eiiie. Tuulimurha evm
eiiei. Josikia evm
eiiee. Kahtiatti evm
eieii. Silvova evm
eieie. Lottari evm
eieei. Vannojatti evm
eieee. Varmastikko evm
eeiii. Putte Puhti evm
eeiie. Puuhatti evm
eeiei. Akaski evm
eeiee. Liljakasti evm
eeeii. W.D Nessitori evm
eeeie. Orivia evm
eeeei. Nelilikki evm
eeeee. Neiti Nelikka evm

Suvusta

i. Viikingin isä Jokerin Onni on este- ja kenttäpainotteinen suomenhevosori, joka on korkea, 159 senttinen ja väriltään rautias. Jokeri oli syntynyt Keski-Suomessa, aika lähellä Etelä-Pohjanmaata, jossa se oli myös saanut ratsunkoulutuksen. Kasvattajat olivat hieman harkinneet sitä, että orin kanssa lähdettäisiin kisaamaan useammassa lajissa, mutta Jokeri selvästi loisti esteillä ja maastossa. Niinpä siis orin kanssa käytiin aktiivisesti este- ja kenttäkilpailuissa, mutta myös satunnaisesti koulukilpailuissa. Luonteeltahan Jokeri on ulkoapäin hieman äkäinen, mutta tuttujen seurassa se on näyttänyt usein sen sisällä olevaa, suhteellisen hyväkäytöksistä luonnetta. Lisäksi ori on erittäin taitava sekä yhteistyöhaluinen, joka on kuin pieni kirsikka kakun päällä. Jokeri kävi myös kasvattajansa toimesta useimmissa näyttelyissä, sillä ori on kyllä hirmuisen komea ja hyvärakenteinen hevonen. Kaikkien onneksi sen kanssa näyttelyissä pärjättiin, mikä toikin hyvää mainetta orille, sekä kaiken lisäksi kantakirjaus onnistui. Hieman vanhemmalla iällä sen kanssa päästiinkin ansaitsemaan paljon saavutuksia, joten palkintohylly ei huutanut tyhjyyttä tämän kohdalla. Jokeri siirtyi kilpailu-uransa jälkeen jalostuskäyttöön vuodeksi, ja saikin Viikingin lisäksi huikeat neljä muuta jälkeläistä, jotka kaikki ovat Jokerin kaltaisia hienoja hevosia. Nykyään ori viettää rennosti eläkepäiviä ja onkin 21-vuotias vanhus!

ii. T.S Vauhtihirmu oli kenttä- ja estepainotteinen suomenhevosori, joka kilpaili aktiivisesti koulutuksen päätettyä kyseisissä lajeissa. Kouluratsastuskilpailuissa kilpailtiin myös usein, mutta kouluaitojen sisällä pyöriminen ei ollut koskaan orin vahvuuksia. Sen sijaan Hirmu oli elementissään esteiden ja maastoesteiden parissa. Vauhtihirmu oli pohjanmaalaissyntyinen, ja siellä ori olikin varttunut ja viettänyt koko elämänsä. Tämän hevosen syntymää oli odotettu oikein innolla, kunnes sitten vihdoin maailmaan syntyi lupaava ruunikon värinen varsa. Muutaman kuukauden sisään sille oli suunniteltu tulevaisuus ja painotuslajit, ja heti koulutusikään tullessa päästiin toteuttamaan tämä suunnitelma. Vain vuosi koulutuksen alettua Hirmun kanssa päästiin aloittamaan aktiivinen kilpaileminen. Myöhemmällä iällä tämän kanssa päästiin kilpailemaan mestaruuksissa, josta muutaman kerran saatiin myös sijoitus. Orin nimi kuvastaa aika pitkälti sen luonnetta, eli vauhdikas ja eläväinen. Jos vain ratsastajalta löytyi taitoa ja tietoa, yhteistyö onnistui yleensä aika ilmiselvästi. Hirmun ollessa jalostuskäytössä se sai kaiken kaikkiaan viisi hienoa jälkeläistä. Vauhtihirmu lopetettiin vanhuuden takia, ja pääsikin viimeiseen lepopaikkaan 22 vuoden iässä.

ie. Rannan valo oli suomenhevostamma, joka oli suosittu siitospuolella sen huikean kilpailu-uran takia. Valolla ei ollut mitään maailman huikeaa luonnetta, muttei se paljon rumentanut hevosta omistajansa mielestä. Sen luonne oli aika energinen, ärhäkkä ja hyvin tammamainen – myös sitä haastavuutta löytyi tästä. Käsittelijältä vaadittiin aina päättäväisyyttä ja taitoja hoitaa tai edes ratsastaa tällä, mutta oikea ihminen sai Valosta irti kaikki taidot. Tamma oli 155senttinen, punarautias ja estepainotteinen. Valo syntyi Etelä-Suomessa suomenhevossiittolassa, jossa se koulutettiin todella taitavaksi estehevoseksi. Kasvattajat päättivät kuitenkin myydä tamman sen ollessa melkein 5-vuotias Itä-Suomeen, jossa se sitten asuikin koko loppu elämän. Kilpailu-ura oli siis kutakuinkin huikea! Ruusukkeita vain kasaantui kaappiin toinen toisensa jälkeen – lisäksi saavutuksia saatiin suurimmista kilpailuista. Siitoskäyttöön siirtyessä Valo sai yhteensä huomat viisi varsaa, joista suurimman osan voi vielä nähdä elossa. Rannan Valo menehtyi 21 vuoden iässä vanhuuden takia.

e. Matkailijatar, eli Viikingin emä, syntyi suurehkoon suomenhevossiittolaan, jossa se kutakuinkin elää vieläkin. Kasvattajat jotenkin aavistivat, että tammasta tulisi taitava kilpailuhevonen, joten tulevaisuutta oli suunniteltu jo ennen kuin edes Lilja oli edes päässyt maailmaan. Kuitenkin omistajat olivat oikeassa - koulutuksen päätettyä Lilja loisti taidokkuutta, ja yllättäen jo ensimmäiset kilpailut toivat ruusukkeita seinille. Matkailijatar on yleispainoteinen suomenhevonen, mutta tamma oli aina elementissään esteillä, ja yllättäen niissä kilpailuissa pärjättiinkin parhaiten. Estekilpailuiden lisäksi käytiin siis myös kenttä- ja koulukilpailuissa, sekä harvoin myös valjakkoajokilpailuissa. Lilja on 157senttinen ja punarautias, joka ei omistanut mitään mahdotonta luonnetta. Tamma on aika tyyni kaveri, joka näyttää yleensä vain ratsastaessa pientä energisyyttä - mikä on myös aika pienimuotoista. Yhteistyö onnistuu aikalailla jokaisen käsittelijän kanssa, totta kai liian ”ärsyttävät” ihmiset eivät saa tammasta oikein mitään irti. Lilja siirtyi siitoskäyttöön lopetettuaan kilpailu-uransa saaden kolme taaperoa. Yksi niistä oli siis itse Viikinki, mutta loput kaksi pääsee näkemään myös kilpailukentillä. Palaten nykyaikaan, Liljan elämä koostuu tällä hetkellä vain rennosta liikutuksesta ja pitkistä ulkoiluajoista, sillä tamma on nykyään eläkeläinen. Ikää tällä hetkellä löytyypi sen 20 vuotta.

ei. Vanha Kuoma ei ollut mikään huipputasoinen hevonen oikein missään lajissa, eli aikalailla sellainen ex-ravurin kaltainen harrastehevonen. Vaikka Kuoma ei siis mikään maan mahtava ja kuuluisa hevonen ollut, siltä löytyi hieno luonne. Ori oli hyväkäytöksinen ja hyvin yhteistyöhaluinen niin ihmisten kuin muiden eläinten kanssa, eikä se ollut todellakaan mikään manalan piru, joksi monet luuli tätä, kun ravitaustaa joka tapauksessa löytyi. Totta kai tältä joskus niitä huonoja päiviä löytyi, mutta silloinkaan ei tarvinnut kestää mitään hermoja raastavia tempauksia. Kuoma syntyi Etelä-Pohjanmaalla suomenhevossiittolaan, jossa se saikin elää koko elämänsä. Kyseisessä siittolassa orin kasvattaja oli myös alkuun päättänyt koulutusiän alussa, että Kuomasta tulisi ravuri. Kuitenkin kasvattajan ajatus muuttui aika nopeasti, kun huomattiin, ettei raveissa oikein tunnuttu menestyvän millään mitalla. Sen jälkeen oria aloitettiin kouluttamaan ihan perus köpöttelyratsuksi, jonka kanssa kokeiltiin valjakkoajosta este-, koulu- ja kenttäratsastukseen saakka, mutta taitojen ollessa aika vähissä, ei pitkälle pötkitty. Kuoma sai ennen eläkkeelle siirtymistä kaksi jälkeläistä, kolmaskin olisi melkein tullut, mutta ori valitettavasti menehtyi ennen tätä.

ee. Rukolaksi nimetty suomenhevostamma on vielä elossa oleva, hienon kilpailu-uran tehnyt hevonen, joka omistaa myös aika mielenkiintoisen luonteen. Rukola syntyi Keski-Suomeen, aika lähelle Etelä-Pohjanmaan rajaa, suomenhevossiittolaan, josta löytyi kyllä huikeasti erivärisiä ja -painotteisia suomenhevosia. Rukolan syntyessä yhtenä kauniina kesäaamuna, sille aloitettiin jo suunnittelemaan tulevaisuutta. Tamma oli polveutunut hienosta vanhemmista ja koko suku loisti taitoa sekä menestystä, joten Rukolalle tahdottiin myös samaa. Koulutusikään päästessä tammasta alettiin kouluttaa sellainen superhevonen, millä voisikin itse asiassa kuvailla hevosen taitoja. Rukola oppi asioita nopeasti ja nuorten hevosten laatuarvosteluissa pärjättiin oikein hyvin. Tamman varttuessa vanhemmaksi saavutuksia vain kasaantui ja hiljalleen hevosesta alkoi tulla aika kuuluisa hevosharrastajien keskuudessa. Tätä nähtiin aktiivisesti estekentillä - lisäksi myös koulu- ja kenttäratsastuksen parissa. Kyseisiin kolmeen lajiin Rukolahan oli myös painottunut. Rukolan luonteesta sen verran, että tämä omistaa osittain hyväkäytöksisen ja osittain todella tammamaisen luonteen, eli joskus sen kanssa saa tapella jostakin asioista ja toisten taas kaikki onnistuu paremmin kuin hyvin. Ratsastaessa tämä ei ollut mikään kovin vaikea, vaati kuitenkin aina osaavan ratsastajan selkäänsä. Jälkeläisiä sai runsaat viisi, jotka kaikki ovat saaneet pienen osan tamman taitoja ja luonnetta. Nykyään Rukola asustelee eläkehevosena kasvatustallissaan.

Jälkeläiset

Vikke on jalostuskäytössä evm-sukuisille suomenhevostammoille. Astutuksista voi tiedustella mailin kautta

ERJ-kilpailut (48 sijoitusta, joista 10 voittoja)

 

  • 01.05.2016 - Kutsu - 110cm – 4/30
  • 04.05.2016 - Kutsu - 100cm – 5/30
  • 09.05.2016 - Kutsu - 110cm – 1/30
  • 03.05.2016 - Kutsu - 110cm – 3/30
  • 05.05.2016 - Kutsu - 110cm – 2/30
  • 07.05.2016 - Kutsu - 110cm – 2/30
  • 08.05.2016 - Kutsu - 110cm – 2/30
  • 12.05.2016 - Kutsu - 110cm – 1/30
  • 16.05.2016 - Kutsu - 110cm – 2/30
  • 19.05.2016 - Kutsu - 110cm – 3/30
  • 21.05.2016 - Kutsu - 110cm – 1/30
  • 22.05.2016 - Kutsu - 110cm – 4/30
  • 22.05.2016 - Kutsu - 110cm – 3/30
  • 18.05.2016 - Kutsu - 100cm – 1/30
  • 21.05.2016 - Kutsu - 100cm – 1/30
  • 21.05.2016 - Kutsu - 100cm – 3/30
  • 23.05.2016 - Kutsu - 100cm – 4/30
  • 24.05.2016 - Kutsu - 100cm – 5/30
  • 25.05.2016 - Kutsu - 100cm – 2/30
  • 27.05.2016 - Kutsu - 100cm – 2/30
  • 27.05.2016 - Kutsu - 100cm – 3/30
  • 28.05.2016 - Kutsu - 100cm – 5/30
  • 30.05.2016 - Kutsu - 100cm – 5/30
  • 02.06.2016 - Kutsu - 100cm – 2/30
  • 21.05.2016 - Kutsu - 110cm – 5/30
  • 31.05.2016 - Kutsu - 110cm – 1/215 ERJ CUP
  • 30.07.2016 - Kutsu - 110cm – 3/40
  • 07.06.2016 - Kutsu - 110cm – 2/30
  • 10.06.2016 - Kutsu - 110cm – 5/30
  • 21.05.2016 - Kutsu - 110cm – 1/29
  • 23.06.2016 - Kutsu - 110cm – 3/35
  • 25.06.2016 - Kutsu - 110cm – 2/35
  • 19.06.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 23.06.2016 - Kutsu - 110cm – 3/40
  • 26.06.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 05.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 07.07.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 11.07.2016 - Kutsu - 100cm 1/30
  • 12.07.2016 - Kutsu - 100cm 3/30
  • 14.07.2016 - Kutsu - 100cm 3/30
  • 14.07.2016 - Kutsu - 100cm 1/30
  • 15.07.2016 - Kutsu - 100cm 3/30
  • 12.07.2016 - Kutsu - 110cm – 5/40
  • 01.07.2016 - Kutsu - 100cm – 3/30
  • 07.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/30
  • 10.07.2016 - Kutsu - 100cm – 4/30
  • 22.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/40
  • 26.07.2016 - Kutsu - 100cm – 1/40

VSR-Cupit

  • 30.06.2016 - Kutsu - 100cm – 8/110 - VSR-Cup

 

Näyttelymenestys

01.08.2016 - NJ - Hortensia - irtoSERT - tuom. Welby

07.08.2016 - NJ - Március - irtoSERT - tuom. Siiri K.

04.11.2016 - NJ - Susiraja - irtoSERT - tuom. Kati

05.09.2016 - VSN - HortensiaSW2 - (tuom. Spookiness)

14.10.2016 - VSN - Hortensia - SW3 (tuom. Spookiness)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

 

Valmennus 27.10.2016, kirjoittaja omistaja

Kyllä, minulla oli tänään operaationa ratsastaa valmennuksen merkeissä kolme hevosta peräkanaan. Eräs tuttuni Riikka oli jälleen innostunut tulemaan meille Hortensiaan valmentamaan minua ja tosiaan kolmea suomenhevosta haluamissani lajeissa. Ensimmäisenähän oli ollut vuorossa punarautias J. V. Louhetar-tamma, mutta nyt oli tulilinjalla Viikinki, toisin sanoen Vikke. Naisen valmistellessa esteitä maneesissa, hoidin ja varustin orin sillä aikaa. Sain Viken nopeasti valmiiksi, ja me lähdimme maneesiin. Alkuverryttelyt saimme suorittaa ihan omin tavoin, mutta sitten niiden jälkeen ”vallan” sai itse valmentaja. Harjoittelimme sarjojen hyppäämistä ja kaikenlaisia ratoja tänään, mutta alkuun hieman lämmittelimme yksittäisten esteiden parissa. Aika pian kuitenkin lähdimme treenaamaan kunnolla. Vikke on osaava esteratsu, joten meille ratojen hyppääminen ei ollut mikään supervaikea juttu. Riikka oli kyllä oikein tyytyväinen meidän toimintaamme ja suorituksiimme, joten kun valmennus oli ohi, sain kuulla paljon positiivista palautetta.

Valmennus 20.09.2016, kirjoittaja Essi

Odottelin kädet ihan jäässä Hortensian maneesissa Vikkeä & Werryä. Tänään oli tarkoitus pitää heille ihan kunnon estevalkka, kun kuulemani mukaan, Werry oli päästänyt Viken helpolla viime aikoina. Rakentelin siinä tylsyydessäni lyhyen, 4 esteen radan. Se koostui kahdesta pystystä, okserista sekä portista. Sen oli tarkoitus kehittää ketteryyttä ja pitäisi ratsastajan taatusti hereillä satulassa. Lopultakin, jo ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä Werry & Vikke saapuivat maneesiin, aavistuksen (suomeksi puolisen tuntia) myöhässä. Werry kipusikin Viken selkään nopeasti, ja ratsukko lähti alkulämmittelemään uralle. Alkulämmittelyyn kuului paljon siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Siirtymiset sujuivat suhteellisen hyvin ratsukolta, ja pääsimme melko pian tekemään laukkatehtäviä. Ratsukon kuului laukata esteiden välissä, ihan kuin totutellen vähän esteisiin, vaikkei ne orille nyt mitään ihmeellisiä olleetkaan. Ensimmäiseksi Werryn & Viken olisi määrä suorittaa lyhyt mutta ytimekäs rata. Ensimmäiseksi he hyppäisivät pystystä ja okserista koostuvan sarjan, jonka jälkeen kaartaisivat jyrkästi vasemmalle, sitten hyppäisivät portin, ja viimeiseksi pystyn. Haastetta tähän toi se, että yleensä rataa ei aloiteta sarjalla. Ratsukko hyppäsi ensimmäisen sarjan hyvin, mutta A osalle tullessa Vikke kiihdytti vauhtiaan liiaksi, ja Werry joutui ottamaan uuden, rauhallisemman lähestymisen. Loppurata sujui ongelmitta. Otimme samoja esteitä eri järjestyksissä vielä monen monta kertaa, kunnes päästän kaksikon loppuverrytelemään. Kaksikko lähinnä kävivät läpi kaikki askellajit, ja ravasivat loppuravit. Loppuverryttelyn jälkeen, päästän kaksikon maastoon loppukäynneille.

Päiväkirjamerkintä 29.08.2016, kirjoittaja omistaja

Minua ja Vikkeä oltiin tultu tänään valmentamaan tänne Hortensiaan. Eräs tuttuni, Saana Haapamaa, joka sattui olemaan myös Viikingin kasvattaja, oli päättänyt tulla Keski-Suomesta vierailemaan ja valmentamaan meitä. Hän oli ottanut meihin yhteyttä eilen päivällä, ja oli kutakuinkin ollut hyvin kiinnostunut, mitä hänen oripojalleen kuuluisi. Vikellehän oli totta kai kuulunut hyvää ja olinkin ehdottanut, että Saana voisi tulla kyläilemään ja nähdä polle pitkästä aikaa omin silmin. Niinpä hän olikin kääntänyt autonsa Hortensiaa kohti.

Saanan tullessa tänään suunnilleen aamupäivän aikoihin, esittelin Viikingin tälle. Samalla kun hoidin ja varustin oria ratsastuskuntoon, saimme rupatella naisen kanssa asioista, kuten tästä suomiputesta ja muutenkin elämästä sekä muusta sellaisista yleisistä puheenaiheista. Tämän hoitosession jälkeen lähdimmekin kentälle ja kapusin orin selkään. Siitä oli ollut kyllä pari viikkoa, kun viimeksi olin päässyt Viken satulaan, nimittäin Hortensiastahan löytyi paljon muita liikutusta ja koulutusta kaipaavia koneja, joten sen takia tämän hevosen kanssa hommat oli jäänyt minimiin.

Ratsastin alkulämmittelyt ihan vain itsenäisesti volttien ja kiemuroiden avulla. Kuitenkin verryttelyiden jälkeen Saana pystytti meille muutaman aika pienen esteen, joita me Viken kanssa lähdimmekin hyppäämään. Ori oli hyvin innoissaan päästessään minun kanssa treenailemaan jälleen, joten vauhtikin oli sen mukaista. Pienet esteet hypättiin ongelmitta, ja niiden vaihtuessa suurempikokoisiin, ei myöskään mitään hirmuisia vaikeuksia tullut. Saanalla ei kovasti löytynyt mitään negatiivista sanottavaa missään vaiheessa - pääosin hän vain sanoi ”Hyvä!” ja ”Hienoa!”.
Hyvien onnistuneiden hyppyjen jälkeen päätimmekin lopetella valmennuksen siihen, ja lähdin loppuverryttelemään rauhassa Saanan viskatessa esteitä takaisin estevarastoon.

Päiväkirjamerkintä 28.08.2016, kirjoittaja omistaja

Vikke oli nyt asustanut meillä reilut neljä vuotta, ja sen aikana olemmekin kovasti miettineet, mitäköhän saavutuksia me haluaisimme saada orille. Mielessä kävi monia ajatuksia, mutta noh, piti miettiä järkevästi eikä vain lätkiä tyhmiä tavoitteita listalle. Kuitenkin talliporukan ja Viken henkilökohtaisen ”huoltajan” kanssa päätimme, että jälkeläisten kasvettua lähtisimme ensimmäisenä tavoittelemaan Esteratsastusjaoksen laatuarvostelua. Harmillisesti ori ei meillä asustanut vielä silloin nuoruusaikoina - muuten olisimme mielellään käyttäneet sitä myös nuorten laatuarvosteluissa. Joka tapauksessa ERJL:n jälkeen olisi tavoitteena edetä hissukseen kohti yleislaatuarvostelua, johon tarvitseekin aika paljon kokemusta. Näin omasta mielestä olemme kuitenkin Viken kanssa päättäneet aktiivisen kilpailu-uran hyviin hetkiin, ja olin varma, että ori selviäisi YLA:ssa. Seuraavaksi olisi tarkoitus päästä SLA:han näyttäytymään, mutta sinne etenemme hitaasti mutta varmasti. Ihan viimeisenä päätimme, että jos sattumoisin orille saadaan enemmän jälkeläisiä, jotka menestyvät, pääsee Vikke myös VSR:n jalostusarvosteluun. Tähän viimeisimpään etappiin on totta kai vielä matkaa, mutta toivottavasti sinne joskus vielä päästään!

Estevalmennus 27.08.2016, kirjoittaja Miia

Tänään olin pitämässä Werrylle ja hänen upealle suomenhevosoriilleen Vikelle estevalmennusta. Werry oli verrytellyt Viken jo valmiiksi, joten pääsimme heti töihin. Laitoin neljä puomia ympyrälle, joita Werry tulisi tulemaan laukassa. Tehtävän tavoitteena oli saada hevonen nopeasti reagoimaan avuille. Ensimmäisellä kerralla Vikke tuli puomeille vähän liikaa ulkolapa edellä, joten ohjeistin Werryä käyttämään enemmän sisäpohjetta. Toisella kerralla tehtävä onnistui hyvin, joten siirryimme hyppäämiseen. Seuraavaksi tehtävänä oli tulla pitkällä sivulla oleva linja, jossa oli kolmen esteen jumppasarja, jonka jälkeen tulisi kaksi laukkaa ja okseri. Ensimmäisellä kerralla Werry tuli vähän liian kiireisesti linjalle, jonka takia esteiden välit jäivät vähän ahtaiksi. Seuraavalle kerralle ohjeistin Werryä pitämään enemmän kädellä vastaan ja vähän hellittämään pohkeesta. Seuraavalla kerralla Vikkekin oli maltillisempi ja Werry sai pidettyä ohjasta hyvän tuen. Seuraavaksi siirryimme tulemaan koko lyhyen 5 esteen radan. Rata oli ensimmäisellä kerralla noin 80cm korkea, eli ihan helppoja esteitä Werrylle ja Vikelle. Ensimmäinen rata oli ihan sujuva, mutta Vikke ei vielä näin pienillä esteillä oikein nostanut jalkojaan joten radan yksi este putosi alas. Toiselle radale nostin esteet 100cm korkeiksi. Toinen rata oli jo parempi ja Vikkekin hyppäsi paremmin. Muutamalle esteelle Vikke kuitenkin ponnisti liian kaukaa, joten seuraavalla kerralla Werry saisi korjata sen. Kolmannen radan nostin 110cm korkeudelle ja lisäsin oksereihin vähän leveyttä. Kolmannella radalla Vikke teki hienoja hyppyjä ja paikatkin onnistuivat hyvin. Ratsukko sai loppuverrytellä itsenäisesti ja minä lähdin ajelemaan kotiin..

Virtuaalitalli / virtuaalihevonen | Ulkoasun suunnittelu ja toteutus @ Werry | © Hortensian Suomenhevoset | Hevoset ja ihmiset jotka esiintyy kuvissa, eivät liity mitenkään mainittuihin tietoihin | Hevosen kuvat © AK / Suomen Hippos:Pirje Fager-Pintilä