KRJ-II

Mörkövaaran Viettelijätär, Viona

Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Rekisterinumero VH16-018-1328
Väri, säkäkorkeus Rautias, 159cm Omistaja Werry (VRL-12945)
Syntymäaika, ikä 25.04.2016, 8v Kasvattaja Mörkövaara
Painotus Yleispainotus Koulutustaso Va B, re. 100cm, Helppo

Viona on juuri sellainen hevonen, mitä näkee erilaisten hevoslehtien sarjakuvissa - hevonen mussuttaa hyvillä mielin tuoretta ruohoa kesähelteellä, huitaisten välillä laiskasti hännällää ympärillä pyöriviä kärpäsiä kauemmas. Samalla selässä köllöttelee innokas hevostyttö, lukien uuden karheaa Merja Jalon kirjaa. Tamma on perusluonteeltaan mitä kiltein ja kultaisin, eikä sen kanssa tarvitse pelätä mitään. Tai korkeintaan omien eväsporkkanoiden katoamista hupparin taskusta. Pahaa tamma ei tee kärpäsellekään ja se lähes tulkoon kieltäytyy liikkumasta nähdessään maassa muurahaisen - ei pelosta vaan varoakseen satuttamasta sitä viatonta luontokappaletta. Vionan voi rauhallisin mielin tarhata vaikka tallin villeimmän nuorikon kanssa, joka vielä opettelee käytöstapoja, sillä se tulee hienosti toimeen kenen kanssa tahansa.

Viona on helppo ja mukava hoidettava. Se seisoa tönöttää juuri siinä mihin sen jättää, eikä hievahdakkaan siitä ilman lupaa. Siksi edes kiinni sitominen tai karsinan oven telkeäminen kettingeillä ja munalukoilla ei ole tarpeen - ei se mihinkään menisi, vaikka mahdollisuus tulisi ja näin ollen hoitaja voi käyttää tamman puunaamiseen ihan kuinka pitkän ajan tahansa. Myös pienet lapset tai täysin hevosista tietämätön voi tutustua Vionaan huoletta. Tamma on muutenkin kiltti ja rauhallinen, mutta osaa tarvittaessa olla entistä varovaisempi - ja ei pidä unohtaa sen loputonta kärsivällisyyttä ja ylipitkää pinnaa! Varustus on Vionalle ihan iisi homma ja sujuu ilman ongelmia tai vastusteluja.

Ratsuna Viona on rehellinen ja nöyrä, joskin alkuun vähän tahmea - ratsastajalta vaaditaan siis paksuja pohkeita patistamaan tammaa eteenpäin. Kun sen kerran saa hereille ja liikkumaan reippaasti omalla moottorilla, liikkuu se loppuratsastuksen ajan huomattavasti energisemmin. Kiitosta tamma ei saa askellajeistaan, sillä Vionalla ne on hieman keinuvat ja epätasaiset, mutta ainakin saa samalla vatsalihastreenin kun yrittää kiikkua kyydissä. Myös osaamattomat kaksijalkaiset voivat harjoitella ratsastuksen alkeita tammalla, sillä kuten mainittu, sillä on pitkät hermot ja rauhallinen luonne - eikä se pahastu ratsastajan virheistä, vaan yrittää parhaansa mukaan korjata niitä.

Kouluratsastus tuntuu olevan hieman enemmän se Vionan oma laji kuin esteet. Alkuun on kuitenkin tärkeä saada tamma kunnolla hereille ja reippaammaksi, sillä muuten mistään ei tule yhtään mitään. Kun tamma on kunnolla kuulolla, se tekee ihan mitä ratsastaja vain ikinä keksii pyytää. Näyttävistä liikkeistä se ei kummempia pisteitä tuomareilta kerää, mutta se ei menoa haittaa - tamma kun kerää pisteet osaavuudellaan. Osaavan ratsastajan alla Viona on parhaimmillaan ja yltää aina Vaativa B - tasolle.

Esteradoilla sama juttu kuin muutoinkin - tamma on saatava alkuun kunnolla hereille ja liikkumaan omilla voimilla, jotta sen menosta tulisi mitään. Viona on siunattu yllättävän hyvällä hyppytyylillä ja kapasiteettikin sillä riittää metrin luokkiin. Kokeneilla se on melkoinen rusettihai, joka liikkuu tarvittaessa kaasu pohjassa ja kääntyy kolikon päällä, mutta toimii loistavasti myös aloittelevan esteratsastajan opetushevosena. Tasaisen varmana ja rohkeana hyppääjänä se ylittää mitä tahansa ilman ongelmia, eikä ota itseensä vaikkei ratsastaja ihan pysyisikään hypyissä mukana tai osaisi valita oikeaa ponnistuspaikkaa.

© Minja E.

 
i. Tinjami

156cm, vrt

YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II

ii. Riitasointu evm

160cm, rt

iii. Riitapukari evm 157cm, trt iiii. Lohdun Ralli evm
iiie. Pirre evm
iie. Vipinä evm 162cm, vprt iiei. Viippori evm
iiee. Miniä evm
ie. Tinjamiini evm

154cm, vrt

iei. Helvin Aarre evm 160cm, rt ieii. Jeekko evm
ieie. Helvin Asta evm
iee. Minimii evm 150cm, vrt ieei. Ministeri evm
ieee. Lotta Koo evm
e. Marinan Lohdutar

149cm, vprt

KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, SLA-I

ei. Poimunopeus evm

160cm, trt

eii. Rokkikukko evm 159cm, rt eiii. Rokkenrollia evm
eiie. A.S. Hentoinen evm
eie. Unenluoja evm 157cm, tprt eiei. Nukkumatti evm
eiee. Sydänystävä evm
ee. Neiti Marina evm

154cm, rt

eei. Täysin Aseeton evm 162cm, vrt eeii. Optimistinen evm
eeie. Surulapsi evm
eee. Draamakuningatar evm 150cm, rt eeei. Kylän Puhutuin evm
eeee. Köpiän Kuningatar evm

Suvusta

ii. Riitasointu on nytemmin jo eläköitynyt ja liki 30 ikävuoden hujakoilla oleva teräsvanhus, joka edelleen käyttäytyy kuin nuori pojan viikari. Luonteeltaan Riitasointu on aina ollut hyvin energinen ja lujatahtoinen hevonen, joka maasta käsiteltynä on aiheuttanut harmaita hiuksia yhdelle jos toisellekin hoitajatytölle. Hieman hankalasta luonteestaan huolimatta ori on tehnyt mittavan ja menestyksekkään kilpauran koulu- ja esteratsastuksen parissa, pääsääntöisesti helppo A ja 100cm tasoilla. Erityisesti nuorena Riitasointu oli hyvin etevä ja hienoliikkeinen kilparatsu, joka kahmi sijoituksia hurjia määriä lyhyessä ajassa. Ori starttasi myös muutamia kenttäkilpailuja kohtuu hyvällä menestyksellä. Rakenteeltaan tämä rautias, 160cm korkea hurjapää ei ole kovin hääppöinen, paksu kaula ja kevyt takaosa tekee siitä suorastaan kummallisen näköisen. Riitasointua käytettiin menestysvuosinaan jalostukseen melko paljon, jonka seurauksena orilta löytyy jälkikasvua yli parinkymmenen hevosen verran. Jälkeläisilleen ori on periyttänyt hienoa liikettään ja jonkun verran myös huonohkoa käsiteltävyyttään.

iii. Riitapukari oli nimensä veroisesti todella haastava ori, se ei alistunut kenen tahansa käsiteltäväksi, eikä tullut juuri muutenkaan toimeen ihmisten kanssa. Huonon luonteen selittänee sen varsa- ja nuoruusajan ikävät kokemukset, jonka vuoksi se nuorempana vaihtoikin useaan kertaan kotia, sillä juuri kukaan ei saanut sitä käsiteltyä kunnolla. Kuuden vuoden ikäisenä Riitapukari päätyi lopulta kotiin, jossa se ratsukoulutettiin, sekä harjoiteltiin valjakkoajon perusteita. Muutama vuosi tästä eteenpäin ori starttasi kouluratsastuskilpailuissa peräti vaativissa luokissa, niittäen muutamia sijoituksia matkaansa. Riitapukaria nähtiin myös satunnaisia kertoja valjakkoajokilpailuissa noviiseissa luokissa, joissa se pärjäsi yllättävän hyvin. Väritykseltään ori oli komea tummanrautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta tämä omasi vajaat 157cm. Jalostukseen Riitapukaria ei liiemmin luonteensa vuoksi käytetty, mutta muutamien sattumien kautta ori sai kaksi jälkeläistä, jotka perivät vahvasti isänsä luonteen. Riitapukari lopetettiin hengitystieongelmien lisääntyessä vanhassa tallissa 21 vuoden ikäisenä.

iie. Vipinä oli ravisukuinen suomenhevostamma, josta ei kuitenkaan ravihevosta tullut pehmoisen luonteensa ja hitaan liikkeensä vuoksi. Tamma oli luonteeltaan siis kiltteyden perikuva, äärettömän rauhallinen ja tasainen hevonen, jota pystyi huoletta käsittelemään myös pienemmät lapset. Vipinä elikin nuoruusvuotensa lapsiperheen hoivissa, jossa se toimi pääasiassa nuorten tyttöjen maastoratsuna. Vanhemmiten Vipinä kuitenkin myytiin, sillä tytöt kasvoivat, eikä aika riittänyt. Uudessa kodissa Vipinää koulutettiin eteenpäin ja pian tammaa nähtiin kenttäratsastuskilpailuissa tutustumisluokkaa kilpailemassa. Tamma keräsi kenttäkisoista muutamia sijoituksia, muttei se mikään loistokas kisaratsu missään vaiheessa ollut. Hyvärakenteisella Vipinällä oli säkäkorkeutta peräti 162cm ja väritykseltään tämä kaunokainen oli vaaleanpunarautias, ilman merkkejä. Vipinä sai 14 vuoden ikäisenä ensimmäisen ja ainoan jälkeläisensä, Riitasoinnun, kun sen vahinkoastui naapuritallin karkuteillä ollut ori. Tamma lopetettiin erinäisiin vanhuuden oireisiin 23 vuoden iässä.

ie. Tinjamiini oli melkoinen monitoimihevonen, jolta luonnistui laji kuin laji taidokkaasti. Nuorena hyvin koulutettu tamma kilpaili liki kymmenen vuoden ajan koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa sekä valjakkoajoissa hyvällä menestyksellä. Ajoittain Tinjamiiniä nähtiin myös maastoestekilpailuissa, sekä muutaman kerran kokeilemassa westernluokkiakin. Kilpailujen ohessa hyvärakenteista tammaa nähtiin lisäksi näyttelyissä, joissa se oli muutaman kerran BIS-sijoilla saakka. Luonteeltaan vaaleanrautias, 154cm korkea Tinjamiini oli ihanan rehti ja todella yrittelijäs, joka rakasti ihmisten kanssa työskentelyä ja kunnioitti heitä viimeiseen hengen vetoon saakka. Hienon kilpauransa jälkeen tamma siirtyi siitoskäyttöön, saade viisi toistaan hienompaa jälkeläistä. Jälkeläisilleen Tinjamiini periytti potentiaalia lajiin kuin lajiin, sillä neljä viidestä jälkeläisestä on menestynyt vähintään kahdessa eri lajissa. Tamman kuolema oli melkoinen shokki omistajilleen, ilmeisesti Tinjamiini sai viimeisen varsansa, Tinjamin, synnyttämisen jälkeen jonkin sortin kohtutulehduksen, johon tamma menehtyi nopeasti.

iei. Helvin Aarre oli kerrassaan komea ilmestys, täydellisyyttä hipovaa rakennetta korosti sen punertava rautias väritys kera suuren pään merkin ja 160cm säkäkorkeus. Oria nähtiin paljon näyttelykehissä hyvällä menestyksellä, jonka myötä Aarre myös kantakirjattiin KTK-II palkinnolle, jääden vain yhden pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Luonteeltaan Aarre oli hieman arvaamaton, ajoittain se käyttäytyi todella nätisti, mutta kuin salaman iskusta se saattoi upottaa hampaansa hoitajan käsivarteen. Ori painottui eniten esteratsastukseen, jossa sillä riitti kapasiteettia 110cm radoille, mutta sitä nähtiin muutamia kertoja myös helpoissa koululuokissa. Esteillä Aarre voitti 7 ja 8 vuoden iässä suomenhevosorien mestaruudet. Hieno ja menestynyt esteratsu oli tietysti myös kysytty ori jalostukseen, mutta omistajat eivät kuitenkaan kaikille halukkaille Aarretta antaneet. Aarre astui elämänsä aikana 13 tammaa, saaden tosin vain kymmenkunta jälkeläistä. Jälkeläisilleen ori periytti hyvää hyppykykyä sekä sopusuhtaista rakennettaan. Aarre menehtyi tapaturmaisesti kisareissullaan vain 16 vuoden ikäisenä.

iee. Minimii syntyi suomenhevossiittolaan, jossa sitäkin odotti tulevaisuudessa jalostustamman virka. Tuossa välissä tamma kuitenkin ennätti käymään ylläpidossa paikallisessa ratsastuskoulussa, jossa se toimi tuntiratsuna kokeneemmille ratsastajille. Helppo A/90cm tasoinen Mini pääsi tuolloin myös kilpailemaan seura- ja aluetasolla, mutta menestystä se ei juurikaan niittänyt. Luonteeltaan tamma oli herkkä ja ajoittain hyvinkin tammamainen, joka toi silloin tällöin mutkia matkaan, mutta pohjimmiltaan se oli sympaattinen ja huomionhaluinen hevonen. Seitsemän vuoden iässä Mini palautui ratsastuskoulusta siittolaan, jossa se sai neljä hurmaavaa jälkeläistä. Vaaleanrautias tamma periytti kaikille jälkeläisilleen väritystään, sillä kaikki neljä olivat väritykseltään aivan kuin emänsä, samalla tähtipääkuviolla varustettuna. 14 vuoden ikäisenä Mini eläköityi jalostuskäytöstä, jolloin sitä yritettiin tarjota ylläpitoon muutamille tahoille. Tammojen kahakasta syntyneen pienen jalkavian kanssa tammaa ei kuitenkaan kukaan halunnut ottaa, jonka vuoksi Mini laitettiin harmillisesti tarpeettomana ikiuneen.

 

ei. Poimunopeus oli Hilma Pohjosen kasvattama suomenhevosori, joka hurmasi yhden jos toisenkin tädin sympaattisella olemuksellaan. Luonteeltaan "Norppa" oli kaikkea muuta kuin ori, se käyttäytyi ihmisten seurassa aina rauhallisesti ja heitä kunnioittavasti. Koska kasvattaja painottui kouluratsastukseen, kehkeytyi tästäkin orista vaativien tasojen kouluratsu. Viiden vuoden iästä eteenpäin Norppaa nähtiin kouluradoilla erittäin hyvällä menestyksellä useita vuosia, niittäen jos jonkinmoista kissanristiäisten voittoa. Norpan ollessa 12 vuoden ikäinen joutui se ikävään onnettomuuteen, joka vei orilta jalat mennessään. Oria yritettiin parantaa erilaisin hoidoin, mutta lopulta vuoden taistelun jälkeen se täytyi lopettaa vaivojen pahentuessa. Väritykseltään Norppa oli komea tummanrautias ja säkäkorkeutta tältä hyvärakenteiselta hevolta löytyi vajaat 160cm. Maineikkaana kouluratsuna ori oli nuorempina vuosinaan kysytty jalostusori, mutta suosiosta huolimatta Norppa astui vain viisi tammaa. Jälkeläisilleen Norppa periytti eritoten kaunista, tasaista liikettään, mutta myös helppoa ja huoletonta luonnettaan.

eii. Rokkikukko oli kerrassaan hieno hevonen, joka oli peräisin erittäin menestyneestä ravisuvusta. Rokkikukkoa alettiin koulia siis ravihevosen virkaan heti reilun vuoden iässä ja ensimmäiset startit se juoksi kolme vuotiaana. Nuorena ori oli hyvin lupaava, se juoksi merkittäviä aikoja, mutta iän karttuessa vauhti hidastui eikä Rokkikukko pärjännyt enää ikäluokassaan. Viiden vuoden uran aikana se voitti ja sijoittui lukuisia kertoja, joten ei se mikään aivan turhake ollut. Raviuran jälkeen Rokkikukko myytiin projektiksi ja sen myötä vanhemmiten oria nähtiin pienissä estekisoissa. Luonteeltaan ori oli himpun verran tulinen ja itsepäinen, jonka vuoksi se ei soveltunut kaikkien käsiteltäväksi. Komea tukkajumala tämä hevonen kuitenkin kaikin puolin oli, se oli väritykseltään rautias kera piirtopään ja säkäkorkeutta se omasi noin 159cm. Elämänsä aikana Rokkikukko astui 12 tammaa, puolet ravisuunnalle ja puolet ratsusuunnalle. Merkittäviä asioita ori ei jälkeläisilleen periyttänyt, mutta mistä lie johtuu ettei sen jälkeläisten vauhti ole ainakaan raviradoilla riittänyt. Rokkikukko lopetettiin 23 vuoden iässä vanhuuden oireisiin.

eie. Unenluoja oli luonteeltaan oikein kiltti, mutta sitäkin laiskempi yksilö. Laiskan ja ikään kuin asioista kiinnostumattoman luonteensa vuoksi tamma oli hankala ratsukoulutettava, joka vaatii erittäin paljon töitä. Vähitellen helppo B ja 70cm rataesteet ylittävää Unenluojaa alettiin nähdä kilpailuissa asti, vähän vaihtelevalla menestyksellä tosin. Kouluratsastus oli tammalle läheisempi laji, sillä siinä sen ei tarvinnut laiskuuttaan jalkojansa nostella. Merkittävää menestystä Unenluoja ei missään vaiheessa elämäänsä niittänyt, vaikka hyvin se vauhtiin ja menohaluihinsa nähden pärjäsikin. Väritykseltään tamma oli oikein kaunis tummanpunarautias ja säkäkorkeutta siltä löytyi tiettävästi 157cm. Hienon rakenteensa ansiosta Unenluoja menestyi vanhemmalla iällä myös näyttelyissä, jolloin se kantakirjattiin toiselle palkinnolle. Kilpahevosena olon ohella tammaa käytettiin jalostukseen kolmen jälkeläisen verran, saaden kolme hienoa orivarsaa. Jokainen näistä varsoista peri emänsä luonteen, sillä nekin olivat lauhkeita kuin lampaat. 21 vuoden ikäisenä Unenluoja sairastui äkillisesti, jonka myötä se lopetettiin pian.

ee. Neiti Marina on Marinan Lohduttaren tapaan Riikka Tiihosen kasvattama suomenhevostamma, joka nytemmin viettelee eläkepäiviään. Marinasta ei ns. koskaan pitänyt tulla mitään suurta, sillä se aloitti heti neljän vuoden iässä jalostustamman viran. Tamma sai kymmeneen ikävuoteen mennessä viisi jälkeläistä, joiden ohessa se vietti hevosenpäiviä ilman pakkoa ihmisten kanssa puuhailusta. Viides varsominen ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, jonka vuoksi tammalla ei voitu enää teettää jälkeläisiä ja siksi se myytiin eteenpäin. Uusi perhe ratsukoulutti Marinan ja jo reilun vuoden jälkeen sitä tavattiin helppo A ja 100cm luokissa kilpailuissa. Erityisesti esteillä Marina loisti hyvän hyppytyylinsä vuoksi, mutta se omasi myös hienot liikkeet jotka edesauttoivat koulukisoissa. Liki seitsemän vuotta tamma kilpaili aktiivisesti kunnes se jäi hankkarivamman vuoksi vähemmälle käytölle. Väritykseltään nykyisin jo 22 vuotias Marina on rautias kera tähtipään ja säkäkorkeudeltaan se on 154cm. Luonteeltaan tamma on aina ollut ihmisten käsiteltäessä taustansa vuoksi itsepäinen ja osaltaan vaativa, mutta puolestaan ratsastettaessa se on yhteistyökykyinen ja niin ikään pomminvarma.

eei. Täysin Aseeton oli varmasti yksi aikansa hienoimpia ja menestyneimpiä estehevosia. Aseen tarina on kuin elokuvasta konsanaan - se tuli huonoista oloista ja oli epävarma ihmisiä kohtaan, mutta kun se löysi oman ihmisen, tuli siitä kirjaimellisesti tähti. Orilla alettiin kilpailla kuuden vuoden iässä 90cm luokkia, mutta parin vuoden kuluessa se ylsi 120cm luokkiin asti. Mitä suuremmat esteet oli kyseessä, sitä tarmokkaampi Ase oli hyppäämään ja siksi se menestyi erityisesti 110-120cm luokissa. Koska Ase oli vain ja ainoastaan yhden ihmisen hevonen, ei sitä oikein pystynyt muut käsittelemään. Omistajalleen se oli kuin enkeli, mutta ulkopuoliset saivat tuntea nahoissaan tullessaan liian lähelle oria. Ase ei ollut rakenteellisesti mikään prinssi, sillä orilla oli hyvin suuri pää verrattuna muuhun kroppaan, joka ei kylläkään esteradalla menoa haitannut. Väritykseltään ori oli vaaleanrautias ja säkäkorkeutta se omasi noin 162cm epävirallisesti mitattuna. Ase astui elämänsä aikana kahdeksan tammaa, periyttäen jälkeläisilleen hyvää kilpakykyä ja ehkä himpun verran hankalampaa luonnettaan. Ori lopetettiin liki 25 vuoden iässä.

eee. Draamakuningatar oli oikea nimensä veroinen tamma, joka aiheutti päänvaivaa viimeiseen asti omistajilleen ja hoitajilleen. Luonteeltaan "Daami" ei ollut siis mikää kultainen, sillä riitti omaa tahtoa vaikka muille jakaa, eikä se antanut ihmisille mitään ilmaiseksi. Kehno luonne oli kuitenkin avuksi kilparadoilla, sillä Daami omasi kovan kilpailuvietin, eikä se antanut koskaan periksi. Tammalla kilpailtiin enemmän ja vähemmän aktiivisesti koulun, esteiden, kentän kuin myös valjakkoajojen parissa vuosien ajan. Jokaisessa lajissa Daami niitti menestystä jonkin verran, mutta isoin tähti se oli kenttäratsastuksessa, josta siltä löytyy kymmeniä voittoja. Kilpauransa jälkeen tamma siirtyi 14 vuoden iässä siitostammaksi, saaden neljä jälkeläistä. Kaikki Daamin jälkeläiset olivat tammoja, joille se periytti eritoten ulkonäköään - rautiasta väritystä ja reilua 150cm säkäkorkeutta. Daamin poismeno 19 vuoden iässä on vähän hämärän peitossa, sillä on kuultu, että se joutui onnettomuuteen, mutta on myös huhuttu, että omistajalla olisi napsahtanut päässä ja itse ampunut tammansa.

© kasvattaja

Jälkeläiset

Viona on siitoskäytössä.

ERJ-kilpailut (46 sijoitusta, joista 6 voittoja)

KERJ-kilpailut (45 sijoitusta, joista 8 voittoja)

  • 25.05.2016 - Kutsu - 100cm – 3/30
  • 24.07.2016 - Kutsu - 100cm – 6/40
  • 30.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 18.05.2016 - Kutsu - 100cm – 4/28
  • 26.05.2016 - Kutsu - 100cm – 2/28
  • 24.06.2016 - Kutsu - 100cm – 3/40
  • 26.06.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 03.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 04.07.2016 - Kutsu - 100cm – 3/40
  • 10.07.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 11.07.2016 - Kutsu - 90cm 2/30
  • 16.07.2016 - Kutsu - 90cm 5/30
  • 19.07.2016 - Kutsu - 90cm 1/30
  • 20.07.2016 - Kutsu - 90cm 5/30
  • 04.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/40
  • 09.07.2016 - Kutsu - 100cm – 6/40
  • 15.08.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 16.08.2016 - Kutsu - 100cm – 1/40
  • 01.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/30
  • 05.07.2016 - Kutsu - 100cm – 1/30
  • 07.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/30
  • 07.07.2016 - Kutsu - 100cm – 1/30
  • 10.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/30
  • 08.08.2016 - Kutsu - 100cm – 1/30
  • 09.08.2016 - Kutsu - 90cm – 2/30
  • 09.08.2016 - Kutsu - 100cm – 3/30
  • 10.08.2016 - Kutsu - 90cm – 4/30
  • 11.08.2016 - Kutsu - 90cm – 3/30
  • 12.08.2016 - Kutsu - 90cm – 3/30
  • 14.08.2016 - Kutsu - 90cm – 4/30
  • 15.08.2016 - Kutsu - 90cm – 5/30
  • 13.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/40
  • 16.07.2016 - Kutsu - 100cm – 6/40
  • 18.07.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 19.07.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 22.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 23.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/40
  • 24.07.2016 - Kutsu - 100cm – 4/40
  • 25.07.2016 - Kutsu - 100cm – 1/40
  • 27.07.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 28.07.2016 - Kutsu - 100cm – 6/40
  • 29.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/40
  • 25.07.2016 - Kutsu - 90cm – 3/30
  • 29.07.2016 - Kutsu - 90cm – 4/30
  • 29.07.2016 - Kutsu - 90cm – 4/30
  • 24.07.2016 - Kutsu - 100cm – 5/40
  • 05.05.2016 - Kutsu - Helppo – 4/30
  • 07.05.2016 - Kutsu - Helppo – 1/30
  • 14.05.2016 - Kutsu - Helppo – 1/30
  • 15.05.2016 - Kutsu - Helppo – 5/30
  • 18.05.2016 - Kutsu - Helppo – 2/30
  • 02.06.2016 - Kutsu - Helppo – 2/23
  • 04.07.2016 - Kutsu - Helppo – 2/30
  • 11.06.2016 - Kutsu - Helppo – 3/42
  • 19.06.2016 - Kutsu - Helppo – 3/42
  • 11.06.2016 - Kutsu - Helppo – 3/28
  • 24.06.2016 - Kutsu - Helppo – 4/38
  • 25.06.2016 - Kutsu - Helppo – 1/38
  • 27.06.2016 - Kutsu - Helppo – 5/38
  • 28.06.2016 - Kutsu - Helppo – 4/38
  • 04.07.2016 - Kutsu - Helppo – 6/40
  • 16.07.2016 - Kutsu - Helppo - 2/40
  • 17.07.2016 - Kutsu - Helppo - 3/40
  • 29.06.2016 - Kutsu - Helppo – 5/40
  • 08.08.2016 - Kutsu - Helppo - 4/40
  • 30.06.2016 - Kutsu - Helppo – 4/112 - KERJ CUP
  • 20.07.2016 - Kutsu - Helppo – 3/30
  • 08.07.2016 - Kutsu - Helppo – 5/32
  • 21.07.2016 - Kutsu - Helppo – 4/30
  • 25.07.2016 - Kutsu - Helppo – 5/30
  • 28.07.2016 - Kutsu - Helppo – 4/30
  • 29.07.2016 - Kutsu - Helppo – 2/30
  • 27.07.2016 - Kutsu - Helppo – 5/40
  • 03.08.2016 - Kutsu - Helppo – 6/40
  • 04.08.2016 - Kutsu - Helppo – 4/40
  • 01.08.2016 - Kutsu - Tutustumisluokka – 4/30
  • 04.08.2016 - Kutsu - Tutustumisluokka – 2/30
  • 09.08.2016 - Kutsu - Tutustumisluokka – 1/30
  • 12.08.2016 - Kutsu - Helppo – 1/26
  • 14.08.2016 - Kutsu - Helppo – 5/26
  • 15.08.2016 - Kutsu - Helppo – 5/26
  • 16.08.2016 - Kutsu - Helppo – 4/26
  • 22.08.2016 - Kutsu - Helppo – 1/28
  • 26.08.2016 - Kutsu - Helppo – 1/28
  • 29.08.2016 - Kutsu - Helppo – 5/28
  • 13.09.2016 - Kutsu - Helppo – 5/30
  • 16.09.2016 - Kutsu - Helppo – 4/30
  • 21.09.2016 - Kutsu - Helppo – 4/30
  • 22.09.2016 - Kutsu - Helppo – 3/30
  • 24.09.2016 - Kutsu - Helppo – 5/30
  • 26.09.2016 - Kutsu - Helppo – 1/30
  • 30.09.2016 - Kutsu - Helppo – 2/30

KRJ-kilpailut (63 sijoitusta, joista 10 voittoja)

VSR-Cupit

  • 19.05.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/24
  • 03.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 07.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 21.07.2016 - Kutsu - Helppo – 2/30
  • 19.06.2016 - Kutsu - 100cm – 2/40
  • 19.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/30
  • 25.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 28.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 01.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 04.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 05.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 07.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 09.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 24.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 26.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 27.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 29.06.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 02.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 06.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/40
  • 07.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 08.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 12.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/40
  • 08.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 4/30
  • 13.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/30
  • 11.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/40
  • 17.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 18.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 04.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/30
  • 03.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/30
  • 06.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/30
  • 15.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/30
  • 16.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/30
  • 14.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/30
  • 03.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/30
  • 05.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/30
  • 08.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/30
  • 09.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/30
  • 01.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 03.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 04.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 05.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 07.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 06.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 12.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 12.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 13.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 17.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 17.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 4/40
  • 18.08.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 18.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 19.07.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 02.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 3/40
  • 04.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 25.08.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 30.08.2016 - Kutsu - Helppo A – 3/40
  • 22.08.2016 - Kutsu - Helppo A – 4/40
  • 28.08.2016 - Kutsu - Helppo A – 5/40
  • 14.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 6/40
  • 15.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 1/40
  • 17.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 20.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 28.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 5/40
  • 30.07.2016 - Kutsu - Vaativa B – 2/40
  • 31.03.2017 - Kutsu - Helppo – 1/45 – VSR-CUP
  • 31.05.2017 - Kutsu - Helppo A – 6/109 - VSR-CUP

 

Valmennus 19.10.2016, kirjoittaja omistaja

Pienistä pakkasista huolimatta olimme jälleen liikkeellä. Tällä kertaa olimme Keski-Suomessa kouluvalmennuksessa, jonka valmentajana oli Krista Jokivirta. Lähtö oli hieman viivästynyt minun takia, kun olin onnistunut nukkumaan pommiin, mutta onneksi Viona oli ollut todella yhteistyöhaluinen ja olimme päässeet matkaan nopeasti. Kristan luona tamma oli erittäin utelias ja innostunut siitä, että jälleen oli vuorossa valmennus minun kanssani. Pääsimmekin heti suorittamaan maneesiin alkuverryttelyitä, kun olin saanut hoidettua ja varustettua hevosen valmiiksi. Teimme verrytellessä kaikenlaisia ympyröitä ja voltteja - ratsastan myös erilaisia teitä ja tehtäviä, mitä valmentaja vinkkasi minulle. Saatuani Vionan kuulolle ja lähtövalmiiksi valmennuksen päätehtävää varten, Krista selitti taivutustehtävät ja me hevosen kanssa lähdimmekin suorinta tietä suorittamaan sitä. Tehtävän, toisin sanoen taivutusten kanssa menikin koko aika siitä huolimatta, että me Vionan kanssa osasimme niitä mennä. Pakko myöntää, että tamma oli kyllä ollut hienona koko ajan ja toiminut minun apujeni mukaisesti hienosti. Valkka alkoikin hiljalleen loppua, joten siirryimme Kristan loppuselvennysten jälkeen suorittamaan loppuverryttelyitä.

Valmennus 17.10.2016, kirjoittaja omistaja

Me lähdimme tänään kohti Pohjois-Pohjanmaata meidän estevalmennuksen takia. Valmentajana toimi tänään eräs tuttuni nimeltä Joonas Mäkiaho, johon olin törmännyt kilpaillessani useampaan kertaan. Paikan päälle päästyämme Viona ja minä olimme kyllä innoissamme, kun olimme jälleen päässeet valmennukseen, vieläpä yksityisvalmennukseen. Puunattuani ja varustettuani tamman, sekä totta kai tehtyäni kivat kampaukset häntään ja harjaan, lähdimme Joonaksen perässä maneesiin. Valkka alkoi ihan omatoimisten alkulämmittelyiden parissa ja odotellessa, kun valmentaja rakensi meille rataa, minkä hyppäämistä odotimme kovasti. Alkuun tamma oli hieman tahmeahko, mutta hiljalleen sain sen aivot ja kehon kasaan ja hommat alkoivat näyttää paremmalta. Tämän jälkeen siirryimmekin esteiden pariin, korkeutena kuitenkin vain 30-40senttimetriä. Kyseisien korkeuksien esteitä hyppäsimmekin jonkin aikaa, mutta korkeutta tuli aika reippaasti suorituksiemme mukaan. Pieniä virheitä kyllä tuli, mutta Viona osasi siitä huolimatta suoriutua radoista pudottamatta puomeja. Esteiden ollessa metrissä, niiden loikkaaminen ei tuntunut vieläkään mitenkään kovin haasteelliselta, mutta keskittymistä se kuitenkin vaati. Joonaksen sanottua, että aika oli loppumaisillaan ja meillä oli mennyt hienosti, lähdimme ratsastamaan loppuverryttelyitä.

Päiväkirjamerkintä 14.10.2016, kirjoittaja

Päätettiin lähteä sitten Vionan kanssa liikkumaan maastoon. Mikä voisikaan kruunata tällaisen hienon pakkaspäivän, kuin viettää aikaa tämän ihanan tamman kanssa? Päivä oli alkanut sumuisena ja kylmänä - lisäksi aamutallin pariin olin päässyt heti aamusta. Kuitenkin nyt oli ensimmäisten liikutettavien hevosten vuoro, joten hain Vionan tarhasta talliin hoidettavaksi ja varustettavaksi. Hevonen ei hievahtanutkaan paikoiltaan, pikemmin se vaikutti erittäin väsyneeltä. Tämähän ei siis ollut mikään aamuvirkku, mutta uskoin sen heräävän kunhan vain pääsimme maastoon. Niinpä lähdimmekin liikkeelle tallin pihasta kohti maastoja, kun tamma ja minä olimme ratsastuskunnossa. Alkuun me etenimme ihan rennosti käynnin saattelemana ja hiljalleen siirryimme raviin, kuitenkin koko ajan rauhallisessa tahdissa ja ilman huolia. Pakko myöntää, että oli virkistävää päästä kiireisen viikon jälkeen purkaa ajatuksia rauhallisen maastohetken aikana. Erityisesti pidin siitä, kun Viona ei ollut mikään hirmuhevonen ja se totteli ratsastajaansa, tässä tapauksessa minua oikein nöyrästi.

Pääsimme hieman kahden kilometrin päässä olevan rantamökin luokse, jossa hyppäsinkin vähäksi aikaa pois selästä mehukkaiden kuvien takia. Kaivoin puhelimeni kännykän esille ja napsin muutaman hienon, sumuisen järvikuvan, ja loikkasin takaisin satulaan. Siitä pisteeltä lähdimmekin tallia kohti - eihän tässä ollut kuin sen hieman päälle kahden kilometrin matka kotiin. Kotiinpaluumatkan laukkasuora oli kuin kirsikka kakun päällä, eli se hauskoin hetki koko lenkin aikana. Emme jarrutelleet suoran aikana ollenkaan, vaan annoimme vain palaa täysillä. Viona oli todella kovasti innostunut kiitolaukkaamisesta, minkä takia jarruttaminen kesti hieman normaalia kauemmin. Siitä huolimatta pääsimme ehjin nahoin tallille ja totta kai hymyillen!

Valmennus 12.10.2016, kirjoittaja tvisha

Werry osallistui tänään ensimmäistä kertaa ihastuttavan tammansa Vionan kanssa Mörkövaaravan valmennuksiin, lajina kouluratsastus. Ratsukon saapuessa kentälle tuumasin jo heti, että tämä parivaljakko vaatii näköjään töitä, ja paljon! Viona suorastaan löntysteli eteenpäin, eikä Werrykään alkuun sen skarpimpana selässä istunut. Kannustin heitä heti reippaasti alkuverkan tiimoilla, enkä sietänyt yhtään vastaväitteitä tai huonoa asennetta. Vähitellen ratsukko onneksi alkoi virkoamaan ravityöskentelyä tehdessään ja Viona liikkumaan tahdikkaammin eteen.

Werryn ja Vionan kanssa oli tarkoitus keskittyä pitkälti väistöihin ja siirtymisiin, joten heidän työskennellessä hyvin yhteen, saivat he aloittaa tekemään keskihalkaisijalta käynnissä pohkeenväistöjä. Alkuun väistöt olivat vähän niin ja näin, tamma lähinnä kiemurteli menemään, eikä asettunut väistöjen suuntaan saati ajoittain väistänyt rehellisesti ristiin. Werryn tuli muistaa huolellinen pidäte ja napakka ulkopohje, joilla hiljalleen suoritukset alkoivat parantua kerta toisensa jälkeen. Käynnissä molempiin suuntiin saadessamme hienoja suorituksia, lähdimme toistamaan samaa ravissa. Ravissa väistöt lähtivät sikäli heti hyvin käyntiin, että nyt tamma pysyi hyvin suorassa linjassa ja väisti kauniisti, mutta se ravi ei sitten taas ollut riittävän terävää. Näin ollen Werry sai väistävien apujen lisäksi reippaasti käyttää kaasua, jotta se ravi pysyi yllä tehtävien aikana. Väistöjen jälkeen lähdimme siirtymään keskiympyrälle tekemään pysähdyksiä, ensin taas käynnissä ja sen jälkeen ravissa. Pysähdykset sujuivat molemmissa askellajeissa oikein hyvin, heti ratsastajan pidätteistä Viona pysähtyi kuin seinään, eikä empinyt pidätettä vastaan. Sen sijaan etenkin takaisin suoraan raviin siirtymiset vaati topakkaa otetta selästä, sillä tammahan tuppasi ensimmäisillä kerroilla herkästi ottamaan käyntiaskelia mukaan. Lopussa teimme vielä käynnistä laukannostoja molempiin suuntiin, joiden aikana Viona ihanasti virkosi, eikä näin ollen nostoissa ollut mitään ongelmia. Muutoinkin ratsastaja piti hevosensa koko ajan hyvin ympyrällä asettaen, se pysyi symmetrisenä, eikä hevonenkaan lähtenyt missään vaiheessa puskemaan ulospäin.

Tunnin työskentelyn jälkeen oli aika lähteä lopettelemaan ja siirtymään loppuverkan pariin. Loppuverkassa Viona tosiaankin oli vasta intoa täynnä, joten sikäli oli harmillista lopetella, kun hevonen vasta käynnistyi. Werry sai näin ollen hetken aikaa taivutella ratsuaan ravissa ja sen jälkeen antaa pitkät ohjat ja tulla loppukäynneiksi alas selästä. Ratsukon tämänpäiväinen työskentely valmennuksessa ei ollut yhtään sen hassumpaa, vaikka ajoittain se tahti ja terävyys olikin hukassa. Jokaisesta tehtävästä kuitenkin saatiin paljon irti, joten valmentajalle jäi ainakin hyvä mieli.

Virtuaalitalli / virtuaalihevonen | Ulkoasun suunnittelu ja toteutus @ Werry | © Hortensian Suomenhevoset | Hevoset ja ihmiset jotka esiintyy kuvissa, eivät liity mitenkään mainittuihin tietoihin | Hevosen kuvat © ransu.kuvat.fi